Faust (1926)

Faustin tarina alkaa, kun arkkienkeli Mikael ja Paholainen lyövät vetoa maailman herruutta vastaan pystyisikö jälkimmäinen houkuttelemaan kenet tahansa hyveellisen kristityn pimeän puolen palvelukseen. Ensitöikseen paholainen lähettää tohtori Faustin kotikylään tuhoisan ruton, jota viisas Faustkaan ei kykene hoitamaan. Koska Jumalakin on yllättäen lakannut vastaamasta ihmisten rukouksiin, päättää vanha viisas mies turvautua sielunvihollisen konsteihin...

Tämän elokuvan tekoaikaan saksalainen elokuva ja UFA elivät huimaa nousukautta ja studio alkoi pyrkiä yhä kunnianhimoisempiin ja suuruudenhullumpiin tuotantoihin. Elokuva oli alunperin Varieteen ohjaajaksi palkatun F. W. Murnaun viimeinen Saksassa ennen siirtymistä Hollywoodiin ja Auringonnousun kuvaamista. UFA ei saanut tästä koskaan sijoittamiaan rahoja takaisin vaan ajautui alati syvenevään taloudelliseen ahdinkoon ja meni nurin Fritz Langin niinikään flopanneen megakalliin Metropoliksen myötä.

Kaikesta näkee, että Faustiin on selvästi panostettu oikein rahaa säästelemättä ja laadusta tinkimättä. Pelkästään luettelo tämän tekijöistä on komeaa luettavaa: ohjaajana Murnau itse, kameran varressa tähtikaksikko Karl Freund ja Carl Hoffmann ja lavastuksesta vastasi Tohtori Caligarin kabinetin, Viimeisen miehen ja Asphaltin parissa puuhaillut lavastajatiimi – joista jokainen edustaa ajan parasta osaamista.

Kaikenlaisia näyttäviä trikkikuvia ja erikoistehostetykitystä voisi ladella vaikka kuinka paljon. Varmaankin kallein ja ikimuistoisin kaikista taitaa olla kohtaus, jossa Mefistoteles lentää taivaalla Faustin kanssa. Kyseistä kohtausta varten studioon rakennetiin lavasteiden sekaan kokonainen vuoristorata, jota pitkin kameramiehet vapaasti liikkuivat.

Ilmestyessään Faust ei varsinaisesti ollut kaksinenkaan menestys edes kriitikoiden keskuudessa vaan elokuvaa moitittiin pelkäksi tyhjänpäiväiseksi juonettomaksi kameratemppuiluksi. Murnaun eepos näyttää ja kuulostaa niin pahuksen hyvältä ja kunnianhimoiselta ettei tässä muuta toivokaan kuin voivansa osoittaa kriitikoiden olevan väärässä, mutta valitettavasti näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa täysin asian laita ole.

Elokuvan tarinahan esimerkiksi alkaa varsin lupaavasti, mutta viimeistään päähahmon nuortuessa ja keskeisen rakkauskuvion alkaessa homma alkaa hajota nopeasti täydellisesti käsiin. Liika keskittyminen näyttäviin erikoistehosteisiin lienee varastanut kaiken liikenevän huomion itse tarinalta, joka jääkin sitten hahmoineen melko laihaksi kokonaisuudeksi.

Leffan fokusta ehkä hienoisesti häiritsee vielä yllättävänkin epätasainen roolitus: vaikka pääosassa nähtävät Gösta Ekman ja noviisi Camilla Horn oivasti vetävätkin, Mefistoteleen roolissa suvereenisti revittelevä ajan megatähti Emil Jannings varastaa koko shown kädet alhaalla. En tiedä kenen idea oli pestata elämänsä kunnossa vetelevä, elokuvan nimekkäin ja karismaattisin kaveri pieneen sivurooliin kun suurimman osan ajasta kuitenkin seurataan niitä vähemmän karismaattisia hahmoja. Mefisteles on vielä Janningsin uran parhaita roolisuorituksia, joten päähenkilöillä ei ole miehen rinnalla mitään jakoa.

Loppujen lopuksi tämä taitaa kuulua niihin parempiin saksalaisiin mykkäelokuviin, paljon huonompaankin on niksmanni sillä saralla pystynyt. Kahdesta oman aikansa suuresta UFAn suurelokuvasta tämä taitaa hävitä ainakin omissa kirjoissani hitusen Metropolikselle, joka on ainakin omasta mielestäni kokonaisuutena huomattavasti tasapanoisempi, mutta tukehtuu lähes täysin omaan suuruuteensa.

Mikäli klassinen saksalainen elokuva ja laadukas studiofantasia kiinnostaa, tässä on ihan varteenotettava teos katsottavaksi.


Arvio: 4/5


FAUST - EINE DEUTSCHE VOLKSSAGE, 1926 Saksa
Tuotanto: Erich Pommer
Ohjaus: F.W. Murnau
Käsikirjoitus: Christopher Marlowe, Gerhart Hauptmann, Hans Kyser, Johann Wolfgang Goethe
Näyttelijät: Camilla Horn, Emil Jannings, Eric Barclay, Frida Richard, Gösta Ekman, Hanna Ralph, Werner Fuetterer, William Dieterle, Yvette Guilbert