Niin kuin sanonta kuuluu, ei kahta kolmatta. Tätä ennen Kenji Mizoguchi oli tuskaillut kahden epäonnistuneen, jotakuinkin kaikkien varhaisen äänielokuvan ongelmien kanssa painineesta teoksesta. Luonnollisesti kolmannesta varmasti odottaisi vähintään samanlaista epäonnistumista kuin kaksi edellistä.
Näin ei kuitenkaan ole.
Osakan elegia nimittäin lasketaan nykyään yhdeksi ohjaajan uran merkittävimmistä ja parhaista elokuvista - teokseksi, jolla kaikki oleellinen napsahti vihdoinkin kerralla kuosiinsa.
Tälläkin kertaa tarina kertoo nuoresta, aikansa nousevan naistähden Isuzu Yamadan esittämästä puhelinoperaattorista, joka ryhtyy rikkaan miehen rakastajattareksi sievoisesta rahasummasta. Suhde katkeaa kun pari jää kiinni, mutta rahan makuun päässyt nuori nainen alkaa pyörittää miehiä sormiensä ympäri ja maksattaa näillä veljensä ja isänsä velkoja.
Oi kyllä, temaattisessa mielessä tässä on kaikki oleellinen, mitä Kenji Mizoguchin elokuvilta voi koskaan kaivata: keskiössä on jälleen vahva, mutta traaginen naishahmo heikkojen ja pelkurimaisten miesten pyörittämässä maailmassa. Raha on jälleen avain ihmisten onneen ja tuhoon, ja lopussa nuoren naisen teko syöksee koko perheen häpeään.
Omasta mielestäni tarina on vahvin osa-alue Osakan elegiassa. Ja miksei olisi? Onhan tämä sentään Kenji Mizoguchin yhdessä tulevien klassikkoteostensa luottokirjoittajan Yoshikata Yodan ensimmäinen yhteistyö. Selvästi kaksikko oli asian ytimessä jo aivan alusta asti.
Mutta kuvausmielessäkään tämä ei oikeasti jää hiukkaakaan jälkeen klassisesta Mizoguchi-tyylistä: suurin osa elokuvasta on lähinnä kaukaa, pitkillä ja hitailla, mutta hyvin sommitelluilla ja suunnitelluilla otoilla kuvattua draamaa. Koko elokuvassa on vain ja ainoastaan yksi lähikuva. Moni pitää tällaista kuvaustyyliä pelkästään vanhanaikaisena, mutta itseäni se ei häirinnyt pätkääkään.
Osakan elegia on toisin sanoen Mizoguchin voitokas paluu vaikean siirtymävaiheen jälkeen. Monessa lähteessä tätä koetetaan nostaa jopa Ugetsun ja Lääninherra Sanshon tasolle, mutta omasta mielestäni kyseiset kehut ovat lähinnä ylimitoitettuja. Mitään erityisen huonoa tässäkään ei toki ole, mutta Mizoguchi pystyy parhaimmillaan vieläkin parempaan.
Arvio: 4/5
NANIWA ELEGY, 1936 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Yoshikata Yoda, Kenji Mizoguchi
Näyttelijät: Benkei Shiganoya, Chiyoko Okura, Eitarô Shindô, Isuzu Yamada, Kensaku Hara, Kunio Tamura, Seiichi Takegawa, Shinpachiro Asaka, Shizuko Takizawa, Yôko Umemura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.