Myöhäinen kevät (1949)

Chishu Ryun tulkitsema leskeksi jäänyt yliopiston professori asuu yhdessä ainoan lapsensa, Setsuko Haran esittämän 27-vuotiaan Norikon kanssa. Vanhan ukon elämässä Noriko on käytännössä täyttänyt tämän vaimon kuoleman jättämän aukon, mutta hyväntahtoinen mies toivoisi tuttavien sekä lähisukulaisten tavoin nuoren naisen ottavan askelen eteenpäin elämässään menemällä naimisiin ja perustamalla perheen. Noriko vastustaa ajatusta jättää vanha isänsä yksin, mutta taipuu lopulta avioliittoon järjestetyn, komean ja hyvin koulutetun sulhasen kanssa.

Myöhäinen kevät oli useammallakin tavalla Yasujiro Ozun uran tärkeimpiä elokuvia. Nykyään tämä luetaan ensimmäiseksi ”klassisen kauden” elokuvaksi, josta eteenpäin miehen ote toden teolla hioutui tunnistettavaksi Ozu-tyyliksi ja tarinat tutuiksi perhekuvauksiksi; pelkästään Myöhäisen kevään perusideaa on varioitu ties kuinka monessa miehen elokuvassa tästä eteenpäin. Samalla tämä oli myös Ozun ja Setsuko Haran yhteisen ”Noriko-trilogian” ensimmäinen osa, kahden muun ollessa tietysti Early Summer ja Tokyo Story. Vuoden 2012 Sight & Soundin maailman parhaiden elokuvien äänestyksessä kriitikot valitsivat tämän vielä yhdeksi kaikkien aikojen parhaista ja Ozun teoksista toiseksi parhaaksi juurikin heti Tokyo Storyn jälkeen.

Koko elokuvan kuuluisin kohtaus lienee muutaman sekuntin pituinen pieni otos, jossa kuvataan nurkassa nököttävää tyhjää vaasia, jonka taustalla nähdään kasvillisuuden varjoja. Pelkästään tämän yhden kuvan tulkintojen ympärille on syntynyt jos jonkinlaista koulukuntaa: jotkut korostavat varjojen ja taustan merkitystä, toisille tyhjä vaasi on koko kohtauksen avain. Omasta mielestäni kohtaus kuvaa yksinkertaisesti epätäydellisyyttä tai puutosta; vaasi on epätäydellinen ilman kasveja ja taustan varjot korostavat tätä tyhjää tilaa.

Nykyään taitaa olla vaikea kuvitella näin yksinkertaisesta ja turvallisesta draamaelokuvasta, mutta aikoinaan Myöhäinen kevät joutui todella perusteellisesti amerikkalaisen miehityshallinnon sensuuriviranomaisten saksimaksi. Tarinahan itsessään esimerkiksi kertoo perinteisestä japanilaisesta järjestetystä avioliitosta, mikä oli länsimielisille byrokraateille täydellinen kauhistus. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Noriko lisäksi viittasi eräässä dialogissa sodanaikaisiin Kioton pommituksiin, mutta kyseinen dialoginpätkä jouduttiin poistamaan. Samoin leikkauspöydälle jäi Norikon vierailu äitinsä haudalla, joka tulkittiin esi-isien palvonnaksi ja siten kielletyksi. Alunperin tästä poistettiin myös viittaus Gary Cooperiin, mutta sensuurin huomattua viittauksen olleen positiivisen, se päätettiin palauttaa.

Yksi sensoreiden nipotuksenaiheista oli kohtaus, jossa yksi hahmoista löytää maasta lompakon ja päättää pitää sen onnenamulettina kun taas sensori vaati lompakon antamista poliisille. Ozu ratkaisi tämän antamalla hahmon itse pitää kukkaronsa, mutta pani toisen hahmon irvailumielessä muistuttamaan toistuvasti viemään se poliisille.

Tiettävästi elokuvansa rankasta sensuurista hermostunut konservatiivinen Ozu näpäytti takaisin tekemällä siitä lopulta mahdollisimman idealistisen ja puhtoisen kuvauksen japanilaisista perinteistä. Elokuva esimerkiksi alkaa perinteisestä teeseremoniasta, keskivaiheessa käydään kabukiteatterissa ja lopussa nähdään vilauksen verran japanilaisia hääperinteitä. Länsimiehitykseen viitataan englanninkielisten kylttien ja suurkorporaatioiden mainosten verran: kyltit olivat tähän aikaan tarkoitettu lähinnä amerikkalaisille sotilaille ja mainokset edustivat japanilaisille vierasta, mutta näkyvää länsimaista kulutuskulttuuria.

Kuuluisa vaasi.

Myöhäinen kevät on jälleen kerran Yasujiro Ozun uran parhaita elokuvia. Tiedän todenneeni tämän saman asian jo monen monituista kertaa jokaisen miehen elokuvan kohdalla, mutta kun nämä ovat vain parhaita kaikki. Kuvaus ja näyttelijät ovat tässä miehen parhaiden teosten tavoin täyttä priimaa, kaikenlaiset pienet ozumaiset viittaukset, niksit ja kikat bongaa helposti jos niitä viitsii vain etsiä, tarina on mielenkiintoinen ja näyttelijöistä varsinkin Setsuko Hara elämänsä vedossa Norikona. 

En ehkä itse menisi tätä kuitenkaan aivan Tokyo Storyn veroiseksi mestariteokseksi sentään nostamaan, sillä omissa kirjoissani ainakin Kiertolaiset ja Early Summer pistävät vielä tätäkin paremmaksi. Silti, vähemmänkin täydellinen Ozu on koska tahansa miljoona kertaa mielekkäämpi tuttavuus kuin yksikään keskinkertainen mainstream Hollywood-leffa koskaan.


Arvio: 5/5


BANSHUN, 1949 Japani
Tuotanto: Takeshi Yamamoto
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Yasujiro Ozu, Kôgo Noda, Kazuo Hirotsu
Näyttelijät: Chishû Ryû, Haruko Sugimura, Hohi Aoki, Setsuko Hara, Yumeji Tsukioka