perjantai 1. kesäkuuta 2018

Nju (1924)


Saksalaisia mykkäelokuvia sarjana katsoessa on pakosti alkanut tuntumaan, että siitäkin huolimatta että maan varhainen elokuvatuotanto liitetään yleensä kauhuelokuviin, on suurin osa kuitenkin joko klassisia katuelokuvia, joissa seurataan tavallisen kansan ajatumista synnin syövereihin tai sitten tällaisia "kammerspielejä" eli lähes kokonaan yhteen huoneeseen sijoitettuja kamaridraamoja. Näitä on oikeasti tehty ihan järjettömiä määriä.
Njukin on kammerspiele, varsin perinteinen tarina aviokriisistä ja kolmiodraamasta. Nju on rakkaudettomassa avioliitossa Emil Janningsin esittämän tukevan porvarin kanssa, jolta tämä ei kuitenkaa saa kaipaamaansa huomiota. Kaikki muuttuu kun kuvioon astuu Conrad Veidtin esittämä luiseva runoilija, joka kiilaa vanhan isännän avioliiton karille ja vie emännän mennessään.

Tietty perinteisyys ja perinnetietoisuus ulottuu toki tarinaa pidemmälle, aina simppeliin tekniseen puoleen asti. Enin osa Njusta on varsin tavanomaista 20-luvun alun mykkää elokuvaa, mutta aina välillä Paul Czinner keksii käyttää yksinkertaisia ja vähäeleisiä kikkoja tarinansa kuljettamisessa. Eräässä kohtaa esimerkiksi todetaan vanhan kansan uskomuksen mukaan sikaria polttavien miesten vaimojen olevan uskottomia, mitä seuraavassa kohtauksessa isäntä poltteleekin jo sikaria.
Loppupuolella nähdään lisäksi nätti kohta, jossa peili näyttää katsojalle erään hahmon tulevaisuuden toisen kertomana. Täysin vastaavaa en muista ihan vähään aikaan nähneenikään.

Nju on ainakin omasta mielestäni näinkin vanhanaikaiseksi elokuvaksi hyvinkin onnistunut tapaus; sen draama toimii, näyttelijät ovat erinomaisia ja jo aiemmin mainitut pienet älynväläykset yksinään riittävät pitämään koko juttua jotenkuten tuoreena ja omaleimaisena miljoonan muun kammerspielen joukossa.
Kannattaako Nju siis katsoa? Kyllä kait, ainakin jos tällaisista elokuvista ylipäänsä pitää eikä vielä ole saanut kammerspieleistä täydellistä ähkyä.


Arvio: 4/5


NJU - EINE UNVERSTANDENE FRAU, 1924 Saksa
Tuotanto: Paul Czinner, Elisabeth Bergner
Ohjaus: 
Paul Czinner
Käsikirjoitus: 
Ossip Dymow, Paul Czinner
Näyttelijät: 
Annie Röttgen, Conrad Veidt, Elisabeth Bergner, Emil Jannings, Karl Platen, Margarete Kupfer, Maria Bard, Nils Edwall

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.