Grieshuusin tarina (1925)

Kauniisti sanottuna erilaiset pienet ja sievät kamaridraamat ovat alkaneet jo vähän tympimään. Viimeisestä viidestä, kuudesta katsotusta elokuvasta lähes jokainen on ollut turhan vaatimaton ja pieni, yleensä kolmiodraama ja sijoitettuna yhteen ainoaan pieneen huoneeseen. Nyt maistuu suurieleisyys, eeppisyys ja komeat lavasteet. Nyt maistuu sellainen klassikkoelokuva kuin Grieshuusin tarina.

1700-luvun Pohjois-Saksassa, feodaalisen Grieshuusin suvun kaksi vesaa, Heinrich ja Detlev ovat riidoissa isänsä sekä sukunsa nimestä ja suuresta omaisuudesta. Heinrich on rakastunut alempisäätyiseen naiseen, joka kuitenkin kuolee lapsivuoteella jättäen jälkeensä terveen poikalapsen, tulevan Grieshuusin talon perillisen.

En halua lähteä spoilaamaan liikaa, mutta kyseessä on taatusti shakespearemäisin tarina jota koskaan kirjoitettu alkaen veljessurmista, kuolleiden perheenjäsenten aaveista ja aatelissuvun kunniasta. Grieshuusissa taitaakin olla yksi vuosikymmenen hienoimmista  mykkäelokuvan käsikirjoituksista, joita olen toistaiseksi nähnyt.

Itse elokuva onkin isolla rahalla ja aikansa parhaimmilla tekijöillä tuotettua, komeampaakin komeampaa studioeepposta sellaisella otteella johon vain saksalaiset tekijämiehet pystyvät, mutta ilman useita muita aikansa eepoksia vaivannutta turhaa teatraalisuutta. Suuresta osasta aikansa muista historiallisista suurteoksista Grieshuusin erottaa lopullisesti aikansa lahjakkaimpiin kuvaajiin kuuluneen Fritz Arno Wagnerin pettämätön työjälki, joka tässä onnistuu puhaltamaan Neubabelsburgin parhaiden voimien kokoamiin mahtipontisiin lavastuksiin aivan omanlaistaan eloa ilman turhaa kikkailua ja näpertelyä.

Tähän päälle vielä F.W. Murnau -säätiön totutun ensiluokkainen teräväpiirtotasoinen restaurointi ja siihen saumattomasti yhdistyvä taustamusiikki, ja puhutaan jo yhdestä aikamme hienoimmista mykistä saksalaiselämyksistä.

Näin tietysti yhtään Arthur von Gerlachin lahjakkuutta unohtamatta. Miestähän pidettiinkin aikoinaan Fritz Langin ja F.W. Murnaun veroisena taiturina, mutta ohjaaja sattui menehtymään harmittavan nuorena vain neljän elokuvan jälkeen, joista tämä oli viimeinen.

Grieshuusin tarina on komea, komea elokuva ja yksi saksalaisen mykkäelokuvan hienoimmista, mutta harmittavasti myös niitä aliarvostetuimmista saavutuksista. Toisin kuin usemmat muut tunnetummat tapaukset, tästä ei taida olla kovinkaan yleisesti saatavilla olevia isompia julkaisuja eikä tätä yleensä taideta sen enempää mainitakaan missään aihetta sivuavissa keskusteluissa tai kirjoitelmissa. Tiedä mistään festarinäytöksistäkään.

Se on mielestäni huutava väärys, sillä kyseessä on vähintäänkin ajaton klassikkotason elokuva, joka jokaisen aiheesta kiinnostuneen pitäisi nähdä elämässään vähintään kerran.



Arvio: 4.5/5



ZUR CHRONIK VON GRIESHUUS, 1925 Saksa
Tuotanto: Erich Pommer
Ohjaus: Arthur von Gerlach
Käsikirjoitus: Thea von Harbou, Theodor Storm
Näyttelijät: Arthur Kraußneck, Gertrud Arnold, Gertrude Welcker, Hans Peter Peterhans, Lil Dagover, Paul Hartmann, Rudolf Forster, Rudolf Rittner