Talo Trubnaja-kadun varrella (1928)

Talo Trubnajalla perustuu löyhästi vanhaan venäläiseen tarinaan kaupunkiin saapuvasta maalaistytöstä, joka monen onnettomuuden jälkeen palaa takaisin maaseudulle. Elokuvan tarinassa nuori maalaisnainen päätyy nimessäkin esiintyvän Trubnajakadun varrella sijaitsevaan perin omituisten ihmisten asuttamaan kerrostaloon ja aristokraattistaustaisen Golikovin pariskunnan sorron alaiseksi. Pienenä twistinä alkuperäiseen nähden tässä versiossa eletäänkin NEP-kauden Neuvostoliitossa ja kaupungin pimeiden porvarillisten voimien rippeiden sorrolle löytyykin vastavoima: liitot.

Eipä sitä kai ihan joka päivä pääsekään sanomasta nähneensä todella hauskaa ja oivaltavaa neuvostoliittolaista komediaa, mutta nytpä kävikin kuulkaas juuri niin. Talo Trubnajalla imi ainakin itseni täysin mukaansa jo aivan ensimmäisistä kuvista lähtien: Boris Barnetilla oli jo tähän aikaan mieletön estetiikantaju ja mies viljelee katsojan eteen suorastaan hekumallisen hienoa kuvastoa jo ensisekunneista lähtien. Kymmenisen minuuttia elokuvan alun jälkeen, vauhdikkaan kaupunkimontaasin jälkeen kuva pysähtyy ankkaan ja kertoja toteaa unohtaneensa kertoa katsojalle miten ankka päätyi kaupunkiin. Lopulta koko juttu kelataan takaperin nopeutettuna ja aloitetaan alusta!

Alku tiivistää koko elokuvan leikkimielisen hengen ja lennokkaan tyylin täydellisesti . Barnet on selvästi osannut käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia oman aikansa elokuvan kikkoja ja tekniikoita; tämä onkin vähän kuin Aleksandr Dovzenkon iskevä kuvaus yhdistettynä Dziga Vertovin kikkailuun ja Sergei Eisensteinin vauhdikkaisiin montaasiseikkailuihin, mutta komedian hengessä. Tällaista teknisempää menoa näkee jenkkielokuvissakin parhaimmillaan jossain Buster Keatonin parhaissa töissä. Tähän päälle paljon älytöntä dialogia ja hauskuus on taattu.

Täydellinen elokuva Talo Trubnajalla ei valitettavasti kuitenkaan ole. Hauskasta ja vauhdikkaasta alusta huolimatta tämän parhaat höyryt alkavat loppua kohden pikku hiljaa hyytyä. Jälkimmäisessä puolikkaassa nuori nainen ei oikeastaan ole enää edes tarinan varsinainen päähenkilö vaan pääpaino on liitossa ja katsojan eteen vyörytetyssä propagandassa. Henkilökohtaisesti löysin tästä tosin vähän tahatontakin huumoria kohdasta, jossa korostetaan äänestämisen merkitystä… yksipuoluejärjestelmän vallitsemassa sosialistisessa proletariaatin diktatuurissa. Ironista, no?

Talo Trubnaja-kadun varrella on hauska ja mielikuvituksellinen komedia. Verrattuna vaikkapa jokin aika sitten arvostelemaani Suukko Mary Pickfordilta eli tarina siitä kuinka Douglas Fairbanks ja Igor Iljinski riitelivät tämä tuntuu valovuosia kiinnostavammalta ja hauskemmalta elämykseltä. Pelkästään Barnetin teknisen ilotulituksen seuraaminen yksinään viihdyttää silkalla luovuudellaan, mutta tähän päälle monipuolisen toimiva kuvaus, reipas kieli poskessa -asenne ja muuten vain riemukas leikkimielinen sekoilu yhdistettynä perinteiseen kommaripropagandaan ja kasassa on vähintäänkin veikeä ja oikeaoppinen kommarikomedia kaikilla herkuilla.


Arvio: 4.5/5


DOM NA TRUBNOY, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Boris Barnet
Käsikirjoitus: Anatoli Marienhof, Bella Zoritš, Nikolai Erdman, Vadim Šeršenevitš, Viktor Šklovski
Näyttelijät: Ada Voitsik, Anel Sudakevitš, Jelena Tjapkina, Pjotr Bakšejev, Sergei Komarov, Vera Maretskaja, Vladimir Batalov, Vladimir Fogel