perjantai 1. kesäkuuta 2018

Danton (1921)


Hintertreppen hienouden innoittamana päätin ottaa riskin toistamiseen ja valita täysin sokkona toisen saksalaisen mykkäelokuvan. Tiedän, leikin hengelläni. Vähän kuin venäläistä rulettia pelaisi, mutta revolverin sijaan vain elokuvilla.
Dantonin tapauksessa nappi tosin napsahti. Onneksi kyse on vain elokuvasta.
Mikäli historia ei ole hallussa, niin Georges Danton oli yksi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimeen vannoneiden ranskalaisten vallankumouksellisten johtohahmoja, joka kuitenkin lopulta joutui juonikkaan Maximilien Robespierren pettämänä kannattajineen mestauslavalle. Dantonin ja muiden mahtimiesten teurastusta seurasi suuren terrorin kausi, joka lopulta päättyi diktaattorin valtuuksilla ihmisiä tapattaneen Robespierren itsensä mestaukseen.

Danton-elokuva perustuu 1800-luvulla kirjoitettuun kuuluisaan dokumentaarihenkiseen saksalaiseen näytelmään, joka kuvaa hyvinkin realistisesti tapahtumien kulkua ja päähenkilön surmaa. Kyseistä näytelmää esitetään ilmeisesti vieläkin toisinaan Euroopassa, joten mikään ihan turha teos ei olekaan kyseessä.
Mutta elokuva itse on kuiva ja tylsä kuin olla voi. Tässä ei oikeastaan nähdä mitään aikakautensa aivan perustekniikoita ihmeempiä tehokeinoja vaan koko homma koostuu lähinnä hienoihin hepeniin puettujen aikansa niminäytttelijöiden tyhjästä patsastelusta ilman kaksistakaan tunnetta tai innostusta. Eipä oikeastaan ihme ettei Carl Mayer kirjoittanut useampia historiallisia elokuvia, kun tämäkin on vain ja ainoastaan epäonnistunut.
Danton on suoraan sanottuna harvinaisen tylsä ja tyhjänpäiväinen elokuva. Ehkä jonkun Ernst Lubitschin käsissä tästä olisi voinut saadakin jotain, mutta jälkiviisastelu, my balls.
Unohdettavaa ja unettavaa tylsistelyä, pölyttynyttä pöllöilyä. Siinä se. Pum!


Arvio: 2/5


DANTON, 1921 Saksa
Ohjaus: 
Dimitri Buchowetzki
Käsikirjoitus: 
Carl Mayer, Dimitri Buchowetzki, Georg Büchner, Johnstone Craig
Näyttelijät: 
Charlotte Ander, Eduard von Winterstein, Emil Jannings, Ferdinand Von Alten, Maly Delschaft, Ossip Runitsch, Werner Krauss

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.