Japani, 1600-luku. Vanha ilotyttö on vetäytynyt buddhalaiseen pyhättöön rukoilemaan. Pyhimysten kuvat tuovat tälle kuitenkin mieleen elämän aikana kohtaamansa miehet sekä elämän, jonka tämä on jo kauan aikaa sitten jättänyt taakseen...
Nuoruudessaan Oharu oli rikkaan ja kuuluisan suvun jäsen, mutta rakastuttuaan väärään mieheen (Toshiro Mifune!) perhe menetti kasvonsa ja karkotettiin keisarillisesta pääkaupungista. Oharu - naisen tie on tarinana kuin Jobin kirja, kertomus kaiken menettämisestä ja esineellistetyn ihmisen ajautumisesta yhä syvempään kurimukseen rahan ja seksin hallitsemassa maailmassa.
Oharun tarina perustuu vanhahkoon 1600-luvulla kirjoitettuun lievästi eroottiseen opukseen, joka kuvaa aikansa naista erilaisissa silloisena aikana soveliaissa ammateissa keittäjästä prostituoituun. Toisin kuin kyseisessä kirjasessa, elokuvaversiossa prostituutio ja perinteinen ihmisiä armottomasti tallova järjestelmä on esitetty vähemmän sympaattisessa valossa. Vanhaan aikaanhan prostituutiota pidettiin Japanissa jopa haluttavana ja hienona ammattina, johon hakeuduttiin ainakin teoriassa "vapaaehtoisesti", mutta yleensä kuitenkin käytännössä köyhyyden pakottamana - tai pakotettuna.
Kenji Mizoguchin Oharu ei kuitenkaan sisällä laisinkaan eroottista materiaalia vaan kyseessä on erään lukemani kiinnostavan japanilaiskirjoittajan tulkinnan mukaan ennemminkin hyvin, hyvin vahvasti uskonnollinen ja hengellinen, buddhalainen elokuva. Oharun hahmo itse on eräänlainen heikkojen miesten synneistä kärsivä Kristus-hahmo ja "pyhä huora", joka nähdään ja kuullaankin aivan lopussa pyhiinvaeltajan tamineissa resitoimassa buddhalaista sutraa. Elämä on kärsimystä, etc.
Omasta mielestäni Oharu ei ehkä ole Mizoguchin tuotannosta aivan Lääninherra Sanshon ja Ugetsu - kalpean kuun tarinoitan veroinen timanttisin mahdollinen mestarityö, mutta siinä yhdistyy täydellisellä tavalla kaikki ohjaajan parhaan kauden perusteemat ja tuntomerkit, kuten naisten ja viattomien kärsimys, rahan ja heikkojen miesten valta, syyllisyydentunto, äidin ja lapsen välien katkeaminen, pitkät otokset ym. ja tätä voikin siksi tarjota aiheesta kiinnostuneille jonkinlaiseksi rautaisannokseksi ja sisäänheittotuotteeksi Mizoguchin tuotantoon ja ohjaustyyliin.
Mitään erityisen hauskaa tai viihdyttävää elämystä on tosin turha odottaa. Oharu on nimittäin taatusti yksi maailman lohduttomimmista ja masentavimmista elokuvista.
Arvio: 5/5
SAIKAKU ICHIDAI ONNA, 1952 Japani
Tuotanto: Kenji Mizoguchi, Hideo Koi, Isamu Yoshji
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Kenji Mizoguchi, Saikaku Ihara, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Akira Oizumi, Daisuke Katô, Eitarô Shindô, Hiroshi Oizumi, Hisako Yamane, Ichirô Sugai, Jukichi Uno, Kinuyo Tanaka, Kiyoko Tsuji, Kyôko Kusajima, Masao Shimizu, Toranosuke Ogawa, Toshiaki Konoe, Toshirô Mifune, Tsukie Matsuura
Arvio: 5/5
SAIKAKU ICHIDAI ONNA, 1952 Japani
Tuotanto: Kenji Mizoguchi, Hideo Koi, Isamu Yoshji
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Kenji Mizoguchi, Saikaku Ihara, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Akira Oizumi, Daisuke Katô, Eitarô Shindô, Hiroshi Oizumi, Hisako Yamane, Ichirô Sugai, Jukichi Uno, Kinuyo Tanaka, Kiyoko Tsuji, Kyôko Kusajima, Masao Shimizu, Toranosuke Ogawa, Toshiaki Konoe, Toshirô Mifune, Tsukie Matsuura
