sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Myrsky yli Aasian (1928)


Brittiläiset imperialistit yrittävät huijata mongolialaista turkismetsästäjää ja saavatkin yllättäen turpaansa. Nuori metsästäjä pakenee vuorille ja liittyy bolshevikkien tukemiin kommunistikapinallisiin taistelussa kapitalistista imperialismia vastaan. Koska kyseessä on neuvostoliittolainen vallankumouselokuva, saadaan lopussa jälleen mahan täydeltä lähes uskonnollisiin mittasuhteisiin vietyä vallankumousmeininkiä.
Tämä elokuva on ollut mielessä vaikka kuinka monta viikkoa, mutta ei vain ole kyennyt kirjoittamaan riviäkään valmiiksi. Mitä tästä voi oikeasti enää sanoa? Kyseessä on Mongoliaan sijoittuva vallankumouselokuva ja Vsevolod Pudovkinin legendaarisen vallankumoustrilogian viimeinen ja ”kohutuin” osa. Kohutuin pelkästään jo siksi, että se ei sijoitukaan perinteisen kaavan mukaan länsimaihin tai Venäjälle vaan kaukaiseen Aasiaan sekä kehitysmaahan, joka keskivertokatsojalle ei merkitsekään yhtään mitään. Aikoinaan tästä hälistiin ja paljon.


Juonen puolesta tästä voisi jo kättelyssä todeta tekijän virheeksi, ettei Mongolia koskaan ollut Iso-Britannian siirtomaana vaan kaikki raakuudet ja vääryydet maassa ovat pitkälti venäläisten itsensä tekosia. Muitakin ongelmia tarinasta toki löytyy; puolivälissä esimerkiksi päähenkilön tarina yhtäkkiä unohdetaan kokonaan pitkäksi aikaa Pudovkinin keskittyessä kuvaamaan idän buddhalaista kulttuuria ja brittien poliittista juonittelua. Tylsä keskivaihe onkin ainakin omasta mielestäni elokuvan heikointa antia.
Varmaan turha erikseen enää mainita, mutta ylivoimaisesti parasta koko elokuvassa on lopun orgastinen vallankumouskiimailu. Tämä taitaa helposti vielä olla vauhdikkaimpia ja räjähtävimpiä yksittäisiä elokuvavallankumouksia, joita genre on koskaan tuottanut - omasta mielestäni Pudovkinin elokuvista helposti paras. Lopun kliimaksi onkin kaikkein oleellisin syy katsoa tämä elokuva, keskivaiheen tylsäilykään ei paljoa hienoa kokonaisuutta lyttää.


Siltikin kaikesta tämän muilla sivustoilla saamasta glooriasta ja ylistyksestä huolimatta olen sitä mieltä, että kyseessä on Pudovkinin trilogian heikoin osa. Toisaalta kun huomioon huomioon miten hyviä kaksi edellistä olivat, moite ei välttämättä tarkoita tämän olevan mitenkään varsinaisesti huono; tässä tapauksessa oikeampi kuvaus taitaa olla ”vähemmän hyvä”.


Arvio: 4/5


POTOMOK CHINGIS-KHANA, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Vsevolod Pudovkin
Käsikirjoitus: 
I. Novokšonov, Osip Brik
Näyttelijät: 
A. Dedintsev, Aleksandr Tšistjakov, Anel Sudakevitš, Boris Barnet, F. Ivanov, Ivan Inkižinov, Leonid Obolenski, Valeri Inkižinov, Viktor Tsoppi, V. Pro