Saksalaisen mykkäelokuvan tarina lienee varmasti kaikille vähänkään alaan vihkiytyneelle jo varsin tuttu: Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen sekasorto synnytti hurjan kiinnostuksen kauhuelokuvaa ja synkistelevää ekspressionismia kohtaan ja viimeistään Tohtori Caligarin kabinetti, Nosferatu ja Golem kehittivät kaikki perustavanlaatuiset kauhuelokuvan kliseet ja nostivat teutonielokuvan maailmanmaineeseen. Eräs tärkeä virstanpylväs alalla on niinikäänGolemin ohjanneen Paul Wegenerin vuonna 1913 julkaista debyyttiohjaus Prahan ylioppilas, joka oli paitsi ensimmäinen täyspitkä kauhu- ja omakustanne-elokuva, myös tärkeä pelinavaus tulevaa liikehdintää ajatellen.
Elokuvan tarina kertoo köyhästä prahalaisesta opiskelijasta Balduinista (Wegener), joka rakastuu rikkaaseen aateliseen naiseen, muttei ilkeä köyhyyttään yrittää kilpailla hänen suosiostaan. Paikalle lehahtaa tummiin pukeutunut mysteerimies Scapinelli (John Gottowt), joka tarjoaa köyhälle Balduinille äärettömän summan rahaa vastineeksi mistä tahansa mitä ukko kehtaakaan vaatia itselleen köyhän opiskelijan asunnosta. Balduin suostuu, ja Scapinelli ottaa rahojen vastineeksi miehen peilikuvan itselleen. Niin Balduinista tulee rikas mies ja hänen tiensä vie aristokraattien maailmaan. Lopulta Balduinin kaksoisolento, entinen peilikuva palaa kuvioihin pahat mielessä ja tarina saa traagisen päätökseen. Elokuvan viimeinen kuva on mielestäni sen hienoin yksittäinen kohta.
Prahan ylioppilas on niin vanha elokuva, ettei siinä luonnollisesti ole käytetty mitään myöhempiä tekniikoita ja krumeluureja vaan koko teos on käytännössä purkitettua teatteria muutamilla hyvin toteutetuilla erikoistehosteilla, mikä tuntuu nykyaikana varsin puisevahkolta varsinkin näin pitkän elokuvan tapauksessa. Ensimmäinen ja viimeinen kolmannes nousevat elokuvan parhaiksi osuuksiksi, eritoten edelleen komea alun hahmojen esittely sekä hieno ja jännittävä loppu; keskinen kolmannes on tylsintä koko leffassa. Faustia, Dorian Grayn muotokuvaa ja Edgar Allan Poeta yhdistelevä kauhuromantiikkaa henkivä tarina itsessään on mielestäni Prahan ylioppilaassa ylivoimaisesti parasta, vaikka sivuhahmot erityisesti jäävätkin hyvin pinnallisiksi ehkä Scapinellia lukuun ottamatta.
%2Bawkward.jpg)
Hienoa tarinaansa lukuun ottamatta Prahan ylioppilas on nykymakuun melkoisen vanhentunut elokuva, joka ehkä oman aikansa mittapuulla kuitenkin on keskivertoa parempaa jälkeä. Debyytiksi se antaa jo selvästi vihiä Wegenerin tarinankertojan lahjoista. Jo seuraavana vuonna mies ohjasi Golem-trilogiansa ensimmäisen osan, joka ei valitettavasti ole meidän päiviimme säilynyt ainakaan täydessä mitassaan. Prahan ylioppilas on harvoja elokuvia, joista pitäisi mielestäni saada kunnon remake myös nykyaikana. Sääli näin hyvän tarinan on antaa hautautua historian hämäriin.
Arvio: 3.5/5
DER
STUDENT VON PRAG, 1913 Saksa
Tuotanto: Paul
Wegener
Ohjaus: Paul
Wegener, Stellan Rye
Käsikirjoitus: Alfred
de Musset, Edgar Allan Poe, Hanns Heinz Ewers
Näyttelijät: Paul
Wegener, Grete Berger, John Gottowt, Lothar Körner, Lyda Salmonova
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.