perjantai 9. maaliskuuta 2018

Maa (1930)


Aleksandr Dovzenkon Ukraina-trilogian päättävä Maa on tarina vanhan ja uuden kohtaamisesta Ukrainan viljavalla maaseudulla. Tarina alkaa, kun kulakin poika Vasili yhdessä komsomol-tovereidensa kanssa julistavat uuden ajan koneiden ja edistyksellisen kolletivismin tuloa maalaisten elämään. Myöhemmin Vasili tovereineen hankkii maaseudulle ensimmäinen kunnon traktorin oheislaitteineen ja vanhat vaivalloiset ja taantumukselliset työtavat joutavat mennä. Kaikki eivät kuitenkaan ole sosialismin tuomasta edistyksestä mielissään ja yksi katalista kulakeista murhaa Vasilin. Loppu on onneksi onnellinen, sillä sosialismi ja edistys ottavat niskavoiton katalista riistoporvareista ja kirkonmiehistä.
Maa on äärimmäisen yksinkertainen ja helposti katsottavissa oleva sentimentaalinen elokuva, täydellinen vastakohta ohjaajan paria vuotta aiemmin ilmestyneelle äärikimurantille Zvenigoralle. Yhteistä kummallakin on kuitenkin keskeisimmän, ihmisen ja luonnon suhdetta tutkiskelevan ydinteeman verran. Tapa, jolla Dovzenko tässä rinnastaa montaasilla erilaiset luonnon- ja ihmismaailman ilmiöt on tavattoman kaunista katseltavaa. Ei tätä ihan turhaan maailman kauneimpiin ja aistillisimpiin kuuluvaksi ole yleensä luettukaan.


Yksittäisiä unohtumattomia kuvia ja kohtauksia voisi tästä luetella vaikka kuinka. Yhdessä kohtaa nähdään pitkä tovi sateen kastelemia tuoreita kurpitsoja ja omenoita, mistä leikataan suoraan Vasilin nuoreen ja hedelmälliseen vaimoon. Kun Vasili kuolee, samaiset omenapuun oksat hivelevät vainajaa hellästi kuin hyvästit jättäen. Sitten ovat kaikki hienot laukkaavia hevosia kuvaavat kohtaukset, viljavia peltoja ja päärynäpuita kuvaavat otokset sekä ohjaajalle tyypilliset siluetit. Pituuttahan tällä on vain vähän reilu tunti, joten Maassa ei yksinkertaisuudestaan huolimatta ole tyhjäkäyntiäkään sitten yhtään.
Visuaaliselta kantilta tässä on yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista sekä ohjaajansa ja koko neuvostoliittolaisen elokuvan suurimpia helmiä. Nykysilmään jäätävästä propagandahengestä voisi ehkä nipottaa rivin tai parin verran, mutta kun ajattelee missä tämä on tehty ja milloin, ei asiasta varmaan kannata alkaa turhaan jauhamaan. Kaikki neuvostoliittolaiset elokuvat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän propagandaa, olipa taso muuten miten huikeaa tahansa.


Aito elämää suurempi elokuva ja itsestään selvä osa jokaisen mykkäelokuvan ystävän yleissivistystä.


Arvio: 5/5



ZEMLJA, 1930 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovženko
Käsikirjoitus: 
Aleksandr Dovženko
Näyttelijät: 
Ivan Franko, Je. Bondina, Jelena Maksimova, Julija Solntseva, Luka Ljašenko, Nikolai Nademski, Pavel Petrik, Pjotr Masoha, P. Umanets, Semjon Svašenko, Stepan Škurat, Vladimir Mihailov

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.