My Grandmother (1929)

My Grandmother on elokuva, jonka yksittäisiin raameihin rajaaminen on mahdoton tehtävä. Kuvitelkaa vaikka joku Brazil - tämän hetken tuolla puolen aikainen Terry Gilliam ohjaamassa Harold Lloydin tai Buster Keatonin tähdittämää neuvostoliittolaista komediaa ja teillä on jonkinlainen kuva tämän tyylistä. Sittenkään tämä ei ole mikään täysin selvä nakki, vaan läpi elokuvan tulee vastaan yllättävä editointi-idea ja käänne toisensa perään kuin suoraan jostain Jean Cocteaun tai Charles R. Bowersin leffoista repäistynä. Aivan mielipuolista kamaa.

Elokuvan tarinahan kertoo laiskasta ja saamattomasta byrokraatista, joka saa potkut virastostaan. Byrokraatti on sattunut työskentelemään pölyisessä virassaan niin kauan ettei enää osaa oikein asettua vapaille työmarkkinoille ja siitäkös riemua seuraa. Ensitöikseen byrokraatin on etsittävä itselleen ”isoäiti” eli vauras ja vaikutusvaltainen suosittelija, jonka avustuksella löytää uusi työpaikka.

Juonireferaatti ei oikeastaan sano mitään tämän varsinaisesta sisällöstä. Todellisuudessa My Grandmother taitaa olla kaikista näkemistäni neuvostoelokuvista ylivoimaisesti teknisesti monipuolisin ja tässä roiskitaan parhaimmillaan erilaisia luovia kikkoja sellaiseen tahtiin, että heikompaa hirvittää. Kun tarkoitan, että tässä on kaikki, myös tarkoitan sitä: montaasia, nopeutettuja kohtauksia, takaperinkuvausta, dynaamisia kuvakulmia, vaihtelevaa tempoa, stillkuvia, erilaisia animaatiotekniikoita… siis aivan kaikkea!

Yhdessä omista suosikkikohtauksistani pikkupioneeri seivästää byrokraatin jättimäisellä mustekynällä, seivästetty byrokraatti tippuu sanomalehden päälle ja muuttuu lopulta piirretyksi karikatyyriksi itsestään. Pari kohtausta myöhemmin työtön byrokraatti on ”isoäidin” omistamassa hulppeassa talossa ja tumppaa rehvakkaasti tupakan talon lattialle. Paikalle tuleva siivoja kuitenkin nykäisee byrokraattia hihasta ja pakottaa tämän nostamaan tumppinsa lattialta. Seuraavaksi byrokraatti odottaa siivoojan poistuvan näkyvistä ja tiputtaa tupakkansa taas lattialle, mihin huoneessa oleva antiikkinen patsas vastaa potkaisemalla byrokraatin takaisin nostamaan sätkänsä lattialta!

Totisesti, toista samanlaista leffaa ei ole tainnut koskaan tulla vastaan, lähimmäksi neukkuelokuvista tätä pääsee ehkä joku Aleksandr Medvedkinin Onni. Tiettävästi My Grandmotherin byrokratiokritiikki oli omana aikaan vähän liiankin purevaa ja tämä kiellettiinkin Neuvostoliitossa yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Loppujen lopuksi joku onnekas löysi tämän kuin ihmeen kaupalla unohdettuna arkistojen kätköistä vain parisen vuosikymmentä sitten ja nykyisin tätä jo pidetään jonkinlaisena oman omituisen genrensä unohdettuna kulttiklassikkona.

Jos haluatte nähdä todella ainutlaatuista neuvostomahtavuutta, etsikää jostain tämä käsiinne.


Arvio: 4.5/5


MOYA BABUSHKA, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Kote Mikaberidze
Käsikirjoitus: Giorgi Mdivani, Kote Mikaberidze, Siko Dolidze
Näyttelijät: Akaki Khorava, Aleksandre Takaishvili, Bella Chernova, E. Ovanov, Mikhail Abesadze