Sirpaleita (1921)

Syrjäisessä alakuloisessa vuoristossa, kaukana muusta ihmisasutuksesta elää vanha ratavartija perheineen työtään tehden. Eräänä päivänä isäntä saa sähkeen tarkastajan saapumisesta asumaan väliaikaisesti perheen matalaan majaan. Tapahtumat johtavat kuitenkin tragediaan kun vieras mies houkuttelee perheen tyttären sänkyynsä.

Tämä saattaa kuulostaa ehkä vähän omituiselta minun suustani, mutta Sirpaleita... on oikeasti pahuksen hyvä pienoisdraama. Tai ei, ei hyvä vaan suorastaan loistava elokuva millä tahansa mittarilla. Tapahtumat ovat pieniä ja merkitseviä, mutta draaman mittakaava ei todellisuudessa syö tippakaan elokuvan tehoista.

Suurin syy tämän toimivuudelle on hieno käsikirjoitus yhdistettynä Lupu Pickin tekoaikaan äärimmäisen moderniin ja ennakkoluulottomaan kerrontaan. Vaikka liikkuvan kameran käyttö popularisoitiin vasta vuosia myöhemmin, sitä nähdään jo toisinaan tässäkin täysin moitteettomasti sovellettuna.

Lisäksi samoin kuin esim. vuosia myöhemmin ilmestynyt F.W. Murnaun klassinen Viimeinen mies, tämäkin on suunniteltu alusta loppuun siten ettei koko elokuvassa käytännössä tarvita riviäkään dialogia vaan kaikki olennainen selviää kuvista itsestään. Tekoaikaan tällainen oli todella vallankumouksellista - pelkästään hyvällä tavalla.

Sirpaleita on erinomaista tekoa; hieno, synkkä melodraama. Mutta mitäpä muuta se voisikaan olla? Sirpaleet on Carl Mayerin, yhden vuosikymmenen johtavan saksalaisen käsikirjoittajan tekosia - saman miehen, joka käsikirjoitti Tohtori Caligarin kabinetin, jo aiemmin mainitun Viimeisen miehen ja Auringonnousun.

Sirpaleita on hyvää jatkoa Meyerin voittoputkelle, vaikka vieläkin on varaa parantaa.



Arvio: 4/5



SCHERBEN, 1921 Saksa
Tuotanto:-
Ohjaus: Lupu Pick
Käsikirjoitus: Carl Mayer, Lupu Pick
Näyttelijät: Edith Posca, Hermine Strassmann-Witt, Lupu Pick, Paul Otto, Werner Krauss