Salaviinanpolttajat (2017)

Suomen ja koko Venäjän keisarikunnan varhaisin elokuva oli tiettävästi Teuvo Puron ja Louis Sparren nimeä Salaviinanpolttajat kantava, vuonna 1907 ilmestynyt "kinematografinen näytelmä". Kyseisestä merkkiteoksesta ei vain ole meidän päiviimme harmittavasti säilynyt paria juonireferaattia kummempaa, toisin kuin esimerkiksi Venäjän omasta vähän myöhemmin ilmestyneestä Stenka Razinista eikä kenelläkään ole oikeastaan varmaa tietoa minkälaisesta elokuvasta oikeasti on ollut kyse.

Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi Hymyilevän miehen kuvaustiimi päätti tarttua aiheeseen ja tuottaa kotomaamme merkittävimmästä yksittäisestä kinematografisesta näytelmästä nykyaikaisen kuvitelman.

Tässä tapauksessa "nykyaikainen kuvitelma" siis tarkoittaa, ettei tällä oikeasti ole mitään tekemistä sen alkuperäisen kanssa juonen pääpiirteitä lukuun ottamatta vaan tekniikkapuolella on selvästi hyödynnetty uudempaa osaamista alkuperäisen todennäköisesti hyvinkin kankean ja alkeellisen teatterimeiningin sijaan.

Edellinen ei siis ole mikään moite, sillä tätä nyt ei varsinaisesti ole alkuperäisen täydelliseksi kopioksi tarkoitettukaan eikä keskivertoyleisö varmasti sellaista jaksaisi juuri katsoakaan.

Itse tarina kertoo kahdesta veljeksestä, jotka saavat kuolleelta isältään perinnöksi porsaan ja pontikkapannun, mutta nimismies puhaltaa veljesten vilunkipelin lopulta poikki. Ei mitään kaksista Shakespearea, mutta hei tämähän onkin Suomesta!

Itse pidin tästä ainakin tiettyyn rajaan asti, mutta omasta mielestäni tämä tuntui ehkä liian pajon nykyaikaiselta äänielokuvalta mykäksi naamioituna toimiakseen täysin kumpanakaan.

Silti, kai tämä on nähtävä. Ei sitä nimittäin ihan joka päivä kuitenkaan näe 2010-luvulla tehtyä mykkää kotimaista kinematografista näytelmää - saati sitten näinkään hyvää sellaista.



Arvio: 3.5/5



SALAVIINANPOLTTAJAT, 2017 Suomi
Tuotanto: Otto Kylmälä, Jussi Rantamäki
Ohjaus: Juho Kuosmanen
Käsikirjoitus: Juho Kuosmanen 
Näyttelijät: Aku-Petteri Pahkamäki, Jaana Paananen, Jarkko Lahti, Juha Hurme, Tomi Alatalo