The Downfall of Osen (1935)

Vaikka mykkäelokuvan aika länsimaissa periaatteesa päättyikin jo 20-luvun loppupuolella, jatkui perinne Japanissa vahvana vielä vuosikausia - lähes Toisen maailmansodan alkuun asti! Kenji Mizoguchin The Downfall of Osenkin on tehty niinkin myöhään kuin 1935, ja mykkiä elokuvia tehtiin jonkin verran vielä tämänkin jälkeen.

The Downfall of Osen on ohjaajalleen ja tekoajalleen varsin tyypillinen shinpa-tragedia, eli vahvan naishahmon ympärille rakennettu melodraama. Tällä kertaa tarina kertoo Osen-nimisen nuoren neitokaisen ja lääkäriksi opiskelevan nuoren miehen suhteesta. Nainen rahoittaa nuorukaisen opiskeluja myymällä itseään salaa, mikä lopulta syöksee naisen kurimukseen ja mielisairaalaan.

Aihe on sikäli varsin mielenkiintoinen, että Japanissa on perinteisesti naisten uhraaminen miesten menestyksen eteen ollut enemmän kuin maan tapa, joka tähän aikaan alkoi olla jo enemmän mennyttä historiaa kuin nykypäivää. Kuin kohtalon julmana ironiana Mizoguchin oma vaimo sairastui henkisesti muutaman vuoden tämän jälkeen, millä oli ohjaajan myöhempiin teoksiin valtaisa vaikutus.

Kaikista näkemistäni Mizoguchin mykkäelokuvista The Downfall of Osen taitaa olla visuaalisesti tyylikkäimpiä. Koko elokuvahan on ainakin omaan silmääni kuvattu studiossa, hyvin tyylitellyissä lavasteissa ja tässä on jo pelkästään siksi pystytty luomaan huomattavan paljon poikkeuksellisen sulavia ja tyylikkäitä liikkuvia otoksia, kuunvalossa kiilteleviä kaupungin katuja, tuulen riepottelemia lehtiä, ym.

Osenin jos minkä tunnistaa Kenji Mizoguchin elokuvaksi helposti, vaikkei olisi tämän ajan muita ohjaajan töitä nähnytkään.

Pelkästään tekniseltä kantilta tälle voisi helposti antaakin viisi tähteä, mutta valitettavasti Osenia riivavaat monenlaiset tarinankerronnaliset pikkuviat, joista on pakko rokottaa muuten komeaa pottia. Itse tarina esimerkiksi on suhteellisen monimutkaisesti kerrottu ja saattaa hämmentää ellei tiedä odottaa moninkertaisia ja sisäkkäisiä flashbackejä eikä koko melodraama oikeasti johda oikein yhtään mihinkään.

Tarinan roisto on lisäksi vähän turhankin korostetun ilkeä ja sankari pelkkä itkupilli. Ohjaaja siis tapasi kuvata elokuvissaan heikkoja miehiä ja näiden vuoksi kärsiviä naisia ja lapsia, mutta tällä kertaa henkilöhahmojen idealisoinnissa on vain menty liian pitkälle, mikä onkin  oikeasti Mizoguchin elokuvien tyypillisin kompastuskivi.

Henkilökohtaisesti pidin tästä elokuvasta, omasta mielestäni Osen on helposti tähänastisista Mizoguchin elokuvista paras. The Song of Home oli varsin keskinkertainen ja unohdettava draama ja The Water Magician haki vielä vähän suuntaansa, mutta tällä kertaa paketti oli jo enemmän kuin valmis.

Ehtaa Mizoguchia - hyvällä tavalla.


Arvio: 4/5


ORIZURU OSEN, 1935 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Tatsunosuke Takashima, Kyoka Izumi
Näyytelijät: Arata Shibata, Daijirô Natsukawa, Genichi Fuji, Isuzu Yamada, Mitsusaburô Ramon