Jepu jepu. Iloiseksi yllätykseksi osoittautuneen, mutta yleensä kovasti moititun ja väheksityn Bijomarun jälkeen oli aivan pakko katsastaa myös tämä samoihin aikoihin ja samoissa tunnelmissa tehty rymyelokuva ihan vain nähdäkseen voisiko tästäkin kehkeytyä edellisen kaltainen helmilöytö. Eipä oikeastaan näin jäkikäteen sanottuna kehkeytynyt, mutta ainakin voi todeta nähneensä tämänkin nyt sitten.
Miyamoto Musashi oli Japanin historian kuuluisin ja vaikutusvaltaisin yksittäinen samurai. Miyamoto Musashi -elokuva ei nimestään huolimatta ole suora historiallinen kuvaus merkkimiehen elämästä vaan lähinnä ajan oloon keksitty tarina miekkamestarista ja tämän luokse tulleiden nuorten kostosta vihamielistä klaania kohtaan. Ilmeisesti tällä olikin tarkoitus innostaa nuorisoa perinteisten taistelutaitojen ja soturi-ihanteiden suuntaan. Kyse on toisin sanoen propagandaelokuvasta.
Monesti kuulee Kenji Mizoguchia kutsuttavan lähikuvia ja nopeita leikkauksia kaihtavan ohjaustyylinsä vuoksi kauhean vanhahtavaksi ja kankeaksi, mutta omasta mielestäni tällaiset määritelmät sopivat miehen teoksista lähinnä nyt käsittelyssä olevaan samurairainaan. Kyllä, Miyamoto Musashi on äärimmäisen kankea ja tylsä elokuva, poikkeuksellisen unettava tapaus.
Tiettävästi Mizoguchilla ei ollut tähän minkäänlaista kipinää tai innostusta vaan tämä tehtiinkin lähinnä olosuhteiden pakosta. Elokuvan toiminta- ja tappokohtauksista ohjaaja kuuluu lausuneen olleen täysin absurdia turhaa ajan hukkaa sota-aikana, jolloin ihmisiä kuolee muutenkin. Täydellinen välinpitämättömyys tästä kyllä joka huokosesta kyllä paistaakin.
Miyamoto Musashi on yksinkertaisesti huono elokuva, josta edes sen ohjaaja ei pitänyt. Vanhahtava, kankea, tylsä propagandaelokuva vailla pienintäkään intohimon kipinää. Suositellaan vain Mizoguchin innokkaimmille faneille.
Arvio: 2/5
MIYAMOTO MUSASHI, 1944 Japani
Tuotanto-
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Kan Kikuchi, Matsutarô Kawaguchi
Näyttelijät: Chôjûrô Kawarasaki, Kanemon Nakamura, Kigoro Ikushima, Kinuyo Tanaka
