Väitän, että vähintään jokainen hiukkaakaan elokuvan historiaa ja saksalaisia mykkäelokuvia tunteva cinefiili tunnistaa Louise Brooksin kasvot G.W. Pabstin klassisesta, Frank Wedekindin ekspressionistiseen näytelmään perustuvasta Pandoran lippaasta vuodelta 1929. Harvempi kuitenkaan tietää, että alkuperäinen näytelmä on vain osa suurempaa himoa ja syntiä käsittelevää kokonaisuutta, jossa keskushahmona on miehiä solkenaan nielevä ja tuhoava Lulu.
Tyylillisesti kyseessä on varsin perinteinen oman aikansa ekspressionistinen kamaridraama, jossa tuttu miestennielijä viekoittelee rikkaan miehen ja lopulta tuhoaa tämän. Koko juttu tapahtuu käytännössä yhdessä, kahdessa synkässä ja ajan henkeen tyylitellyssä huoneessa.
En oikeastaan osannut odottaa tältä elokuvalta mitään ja ehkä tämä siitä syystä juuri yllättikin niin iloisesti. Asta Nielsen ei ole mikään uusi Louise Brooks, mutta Asta pystyy korvaamaan puutteitaan mielettömällä karismallaan ja näyttelijätaidoillaan. Vähäeleisen tyylikäs ja mielikuvituksellinen lavastus oli lisäksi jo yksinään suuri vetomvoimatekijä ainakin itselleni.
Katsoin tämän venäjäksi joltain ikivanhalta bootleg-kasetilta, joten en dialogista paljoa ymmärtänyt. Mutta Erdgeistin kaltainen visuaalisesti hyvin tehty mykkä taideleffa ei sellaisia oikeastaan kaipaakaan.
Hyvä elokuva.
Arvio: 3.5/5
ERDGEIST, 1923
Tuotanto: Richard Oswald
Ohjaus: Leopold Jessner
Käsikirjoitus: Carl Mayer, Frank Wedekind
Näyttelijät: Albert Bassermann, Alexander Granach, Asta Nielsen, Carl Ebert, Gustav Rickelt, Heinrich George, Rudolf Forster
Arvio: 3.5/5
ERDGEIST, 1923
Tuotanto: Richard Oswald
Ohjaus: Leopold Jessner
Käsikirjoitus: Carl Mayer, Frank Wedekind
Näyttelijät: Albert Bassermann, Alexander Granach, Asta Nielsen, Carl Ebert, Gustav Rickelt, Heinrich George, Rudolf Forster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.