torstai 24. toukokuuta 2018

The Song of Home (1925)


Joku minua viisaampi on joskus arvioinut, että vähintään 80% kaikista tehdyistä mykkäelokuvista on joko tuhoutunut tai täysin teillä tietämättömillä. Japanissa tilanne on vieläkin pahempi, sillä erilaiset luonnonkatarstrofit sekä sota- ja pula-aikana harrastettu filmimateriaalin kierrätys ovat käytännössä rokottaneet maan mykkäelokuvatarjonnan lähelle täydellisetä katoamispistettä.
Kaikkein onnettomin tilanne on Kenji Mizoguchin tuotannon suhteen. Nykyäänhän ohjaaja tunnetaan lähinnä äänielokuvistaan, mutta oikeasti mies oli jo 30-luvun alkaessa pitkän linjan veteraaniohjaaja, jonka lähes koko mykkätuotanto on kadonnut tai tuhoutunut täydellisesti. Tilannetta ei luonnolliseseti yhtään helpota, että Mizoguchi oli nuoruudessaan melkoisen sensuroitu ja kielletty ohjaaja, jonka teosten täydelliset kopiot olivat muutenkin useimmiten hyvin harvassa.
The Song of Home on tiettävästi vanhin kokonaan säilynyt Mizoguchin elokuvista, järjestyksessä peräti miehen 30. ohjaustyö. Tämän kyseisen yksilön säilymiseen lienee vaikuttanut sen status jonkinlaisena puolidokumentaarisena opetusmateriaalina, joka tuotettiinkin silloisen opetusministeriön tilaustyönä.

Itse elokuvan tarina on varsin perinteinen kuvaelma vanhan ja uuden Japanin kohtaamisesta, itse juonen keskittyessä maalais- ja kaupunkilaispojan suhteen kuvaukseen. Mitään ohjaajan myöhempiä tavaramerkkejä tai esimerkiksi liikkuvia kameroita tässä ei oikeasti sitten nähdäkään, vaan kyseessä on varsin tavanomainen aikansa tuote.
Selvästikään Mizoguchi ei vielä tässä vaiheessa ollut kokeneena ohjaajanakaan löytänyt täysin omaa ääntään tai sitten kyseessä lienee vain jonkinlainen poikkeus muuten laadukkaan ohjaajan filmografiassa. Tuota on paha sanoa, koska suurin osa siitä on sattuneistä syistä tunnetusti teillä tietämättömillä.
Lyhyesti sanottuna kyseessä on siis toisin sanoen juurikin sellainen melko keskinkertainen, ei kovinkaan muistettava 20-luvun keskivaiheilla tuotettu draamaelokuva ilman sen kummempia paukkuja tai teknisiä urotekoja.
Mizoguchin uran heikoimpia elokuvia.


Arvio: 2.5/5


FURUSATO NO UTA, 1925 Japani
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Ryunosuke Shimizu
Näyttelijät: 
Hiromichi Kawata, Kentaro Kawamata, Shigeru Kido, Shirô Kato, Shizue Matsumoto, Sueko Ito, Yutaka Mimasu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.