Tatsuya Nakadain tulkitseman liikemies Okuyaman kasvot ovat pahoin palaneet vakavassa teollisuusonnettomuudessa ja mies joutuu kulkemaan paikasta toiseen yön pimeydessä lähes täysin tunnistamattomiksi käärittyinä kuin murtovaras. Okuyaman psykiatri ehdottaa kasvonsa kirjaimellisesti menettäneelle miehelle uudenlaista hoitomuotoa, jossa Okuyaman palaneen naaman tilalle istutetaan toisen henkilön kasojen mukaan tehty elävännäköinen naamio. Loppujen lopuksi Okuyaman uudet kasvot alkavat muuttaa hänen persoonallisuuttaan ja Okyamasta itsestään alkaa pikkuhiljaa kuoritua aivan uudenlainen ihminen.
The Face of Anotherin hienoutta on vaikea lähteä sanoin kuvailemaan. Tyypilliseen japanilaisen laatuelokuvan tapaan tämäkin on kauttaaltaan erinomaisen tarkkaan kuvattu ja leikattu, mutta muutamia todella ainutlaatuisia ideoita ja kikkoja tästä kuitenkin löytyy. Moni otos on esimerkiksi kuvattu läpinäkyvän, erilaisia mustetahroja ja muovisia irtojäseniä sisältävän lasin läpi; yhdessä alun kohtauksessa nähdään dialogin taustalla ihan kirjaimellisesti seinä täynnä korvia. Irtojäsenillä ja korvilla on selvästi pyritty korostamaan elokuvan kafkamaisen maailman mekaanisten ihmisten mitättömyyttä ja modernin ihmisen identiteetin horjuvuutta. Jälkimmäinen onkin koko elokuvan pääydinteemaa.
Hiroshi Teshigahara on tässä elokuvassa käyttänyt poikkeuksellisen paljon hyödykseen yksittäisten kuvien ja otosten pilkuntarkkaa toistoa; tästä pystyykin helposti bongaamaan monta kohtausta, jotka on suunniteltu lähes täysin identtisiksi. Ainut ero on päähenkilön kasvot, joiden aiheuttamaa muutosta henkilössä ja ympäristön reaktioissa toistolla onkin pyritty korostamaan.
Lähes koko elokuvan kestävä oudon piinaava ja ahdistava tunnelma on ehkä parasta koko The Face of Anotherissa. Etenkin alussa Okuyaman maailmaa hallitsee täydellinen muusta maailmasta eristäytyminen ja salamyhkäisyys. Äänimaailmaa alkupuoliskolla hallitseekin levottomuutta herättävä kuolemanhiljaisuus sekä satunnaiset kauhuelokuvamaisen aavemaiset taustamusiikit. Jälkimmäisessä puolikkaassa alun tunnelma muuttuu Okuyaman persoonallisuuden mukana, muttei täysin normaaliksi vieläkään. Tiheä ambienssi onkin koko elokuvan todellinen highlight kiinnostavan visuaalisen toteutuksen ja Tatsuya Nakadain hienon roolityön ohella.
Ennen The Face of Anotheria Hiroshi Teshigahara oli lyönyt maailmanlaajuisesti läpi Oscar-ehdokkaaksikin päässeellä omituisesti suomennetulla Dyynien daamillaan. Tästä elokuvasta ei kuitenkaan sukeutunut miehelle kotimaansa suosikkia kummempaa menestystä, ja tavallaan länsimaisen massayleisön dissauksen ymmärtääkin hyvin. Tämä ei ole mikään helppo viihde-elokuva vaan tarkoituksellisen kolkko ja ahdistava art house -elämys, vieläpä erittäin hyvä sellainen. Tällaiselle elokuvalle ei ikipäivänä voisikaan kuvitella samanlaista massojen suosiota kuin vaikkapa kevyemmille ja viihteellisimme Akira Kurosawan elokuville. Ainutlaatuinen The Face of Another on vedenpitävä pienen piirin kultti- ja taide-elokuva, jollaisia ei enää tehdä. Se riittää minulle.
Arvio: 5/5
TANIN NO KAO, 1966 Japani
Tuotanto: Hiroshi Teshigahara
Ohjaus: Hiroshi Teshigahara
Käsikirjoitus: Kobo Abe
Näyttelijät: Eiji Okada, Kyoko Kishida, Kyôko Kishida, Machiko Kyô, Machiko Kyō, Miki Irie, Mikijiro Hira, Tatsuya Nakadai
