Nummisuutarit (1923)

En ikipäivänä jaksa ymmärtää suomalaisen ihmisen sanoinkuvaamatonta, suorastaan masokismiin asti kipuavaa inhoa ja vastenmielisyyttä etenkin kotimaista elokuvatuotantoa kohtaan. Erityisen omituiselta tuntuu lukea Erkki Karun Nummisuutareiden monesta eri lähteestä osakseen saamaa vähättelyä ja mollaamista: kuin teoksen suurin rikos olisi, ettei se ole tehty trendikkäämmässä Hollywoodissa tai Saksassa. Todellisuudessahan kyseessä on yksi loisteliaimmista ja edistyksellisimmistä kotimaisista mykkäleffoista kautta aikain sekä fantastinen, ajaton pohjoismainen klassikko muutenkin.

Nummisuutarit perustuu tunnetusti Aleksis Kiven klassiseen näytelmään, jossa vähän yksioikinen, mutta vilpitön hämäläinen Esko lähtee kaverinsa Mikon kanssa kosiomatkalle Kreetan luokse, mutta paikan päällä paljastuukin neitokaisen menneen vihille toisen kanssa. Mikko ja Esko lähtevät lähes koko leffanprääkylän pituiselle katkeralle kotimatkalle, jonka aikana sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Jos yhtään tietää mitään vanhoista mykkiksistä, pitäisi ymmärtää vielä 20-luvun alussa suurimman osan olleen pitkälti filmille kuvattua näytelmää, jossa kolmannesta persoonasta purkitetun rainan kuvakoko pysyi tyypillisesti samana, näyttelijät heiluivat kuin heinäseipäät kesäteatterissa ja leikkaukset – sikäli kun niitä oli – oli jaettu yleensä varsin tasaiseen tahtiin ilman tempon vaihteluja. Nummisuutareissa taas hyödynnetään sekä kolmannesta että ensimmäisestä persoonasta kuvattua materiaalia, toisinaan useammastakin eri kuvakulmasta ja eri kuvakoilla sekaisin – vieläpä tarvittaessa eripituisilla otoksilla. Tässä nähdään vielä flashbackejä ja flash forwardeja, jotka on sävytetty eri väreillä nykyhetken kanssa seuraamisen helpottamiseksi. Sitten on hevosrattailta kuvautta liikkuvaa kameraa, split screeniä ja pari trikkikuvaa suuren mualiman tapahan.

Omassa suosikkikohtauksessani Esko maistaa "miästä wäkewämpää" ja kamera alkaa visualisoida humalatilaa alkamalla huojua ja kuvata maailmaa ensimmäisestä persoonasta Eskon silmin. Erittäin innovatiivista ja kekseliästä jälkeä, sano. Parissa kohtaa nähdään vielä parit varovaiset viittaukset tulevaan montaasileikkaukseen. Kotimaiset teatterinäyttelijätkään eivät erityisen häiritsevästi elehdi, kuten eivät näissä vanhoissa suomalaisissa mykkäelokuvissa noin yleensäkään. Sikäli kun humoristisia elkeitä nähdään, eivät ne oikeastaan pääse häiritsemään itse näytelmän muutenkin humoristisen luonteen vuoksi.
Tahtoo sanoa, että Nummisuutarit on paitsi hyvä ja erittäin kekseliäs elokuva, myös erittäin vertailukelpoinen lähes minkä tahansa muun aikansa teoksen kanssa. Saavutusta vielä entisestään korostaa, ettei tähän aikaan Suomessa oikeastaan ollut tekoaikaan varsinaista suurempaa ja vakiintuneempaa elokuvateollisuutta, vaan ala oli vielä tässä vaiheessa pitkälti yksittäisten osaajien ja rohkeiden kokeilijoiden varassa.

Repikääpä siitä.

Arvio: 4.5/5



NUMMISUUTARIT, 1923 Suomi
Tuotanto: Erkki Karu
Ohjaus: Erkki Karu
Käsikirjoitus: Aleksis Kivi, Artturi Järviluoma
Näyttelijät: Adolf Lindfors, Aku Käyhkö, Antero Suonio, Axel Slangus, Heidi Blåfield, Jaakko Korhonen, Juho Puls, Kirsti Suonio, Konrad Tallroth, Martti Tuukka, Sven Relander