Näitä elokuvamaratoneja tehdessä on toisinaan tullut vastaan tapauksia, jolloin elokuvan ohjaajat ovat mieluummin kierrättäneet vanhoja temppujaan ja tekniikoitaan elokuvasta toiseen riskiä kaihtaen ihan kyllästymiseen asti. Joku Yasujiro Ozuhan on ehkä kaikkein pahamaineisin tällaisista tapauksista; käytännössä kaikki miehen elokuvat Päiväntasaajan kukasta lähtien ovat olleet enemmän tai vähemmän toinen toisensa kopioita, joita ei hullukaan yritä katsoa kuin yksitellen. Itse olin hullu - kahdesti.
Kenji Mizoguchi on tässäkin suhteessa varsin mielenkiintoinen poikkeus vaikka mies toisinaan omia tarinoitaan kierrättääkin. Viimeisinä vuosinaanhan Mizoguchi heittäytyi hyvinkin rohkeasti uuden ajan virtausten mukaan ja koetti taitojaan värillisten elokuvien parissa. Lopputuloksena syntyi Tarina Tairan suvusta ja Keisarinna Yang Kwei Fei, katsojasta riippuen joko miehen parhaat tai puisevimmat tuotokset.
Tairan suvun tarina sijoittuu kaukaiseen menneisyyteen, Japanin keskiajalle, keskelle samuraiden, keisarillinen hovin ja uskonnollinen munkkien ja papistojen muodostaman rälssin valtakamppailua. Tairan suku päätyy pienten mutkien kautta tämän kyseisen voimainmittelön keskiöön, pienenä sivujuonena selviää myös erään samurain todellinen suvullinen alkuperä.
Visuaalisesti Tarina Tairan suvusta taitaa olla niitä hienoimpia Mizoguchin elokuvia, eikä vain huikean rikkaan värien käytön vuoksi vaan myös jälleen kerran hivelevän hienovaraisen kameratyöskentelyn, äärimmäisen tarkkojen puvustuksellisten yksityiskohtien sekä komeiden joukkokohtausten vuoksi. Harvoin on japanilaisessa elokuvassa kuvattu pelkkiä vaatteitä yhtä hehkeissä väreissä. En tiedä mitä tekniikkaa tässä on tarkalleen käytetty, mutta sinisen ja punaisen kontrasti tuo vahvasti mieleen juurikin Ozun Päiväntasaajan kukan.
Harmittavasti tästäkin vain löytyy ne muutama pientä juttua, jotka onnistuvat syömään parhaita tehoja kummasti. Kenji Mizoguchi ei esimerkiksi ollut lainkaan toiminnan perään ja tästä puuttuvat käytännössä kaikille samuraileffoille ominaiset jännitävät ja vauhdikkaat miekkailukohtaukset. Niiden sijaan saadaan kuulla paljon tylsää dialogia ja hidasta patsastelua. Tarina Tairan suvusta onkin yksinkertaisesti tylsähkö elokuva.
Moni on tästä kommentoinut lopetuksen olevan kauhean heppoinen ja jättävän liikaa avonaisia aukkoja ihan kuin tälle olisi suunniteltu jatko-osiakin. Itse asiassa näin alunperin olikin, sillä Tarina Tairan suvusta piti olla vain kokonaisen eeppisen historiallisen elokuvasarjan ensimmäinen osa, mutta ilmeisesti koko juttu päätettiinkin perua ennen myöhempien episodien aloittamistakaan.
Ihan mielenkiintoisena detaljina tämä aiheutti tekoaikanaan pienen skandaalin kuvaamalla keisarin hyvin inhimillisenä hahmona. Perinteisesti Japanissa keisari on siis nähty jumalallisena olentona sekä polveutuvan itsestään auringon jumalattaresta ja tämän tekoaikaan vanha perinne oli vielä sitkeässä siitäkin huolimatta, että keisarikultti käytännössä lopetettiin Toisen maailmansodan jälkeen. Tästä onkin sanottu, että keisaria käsittelevät kohtaukset ovat ainoita joita Mizoguchi on koskaan urallaan epäröinyt tehdä.
Arvio: 4/5
SHIN HEIKE MONOGATARI, 1955 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Eiji Yoshikawa, Hisakazu Tsuji, Masashige Narusawa, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Akitake Kôno, Eitarô Shindô, Ichirô Sugai, Michiyo Kogure, Narutoshi Hayashi, Raizô Ichikawa, Shunji Natsume, Tamao Nakamura, Tatsuya Ishiguro, Yoshiko Kuga
Arvio: 4/5
SHIN HEIKE MONOGATARI, 1955 Japani
Tuotanto: Masaichi Nagata
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Eiji Yoshikawa, Hisakazu Tsuji, Masashige Narusawa, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Akitake Kôno, Eitarô Shindô, Ichirô Sugai, Michiyo Kogure, Narutoshi Hayashi, Raizô Ichikawa, Shunji Natsume, Tamao Nakamura, Tatsuya Ishiguro, Yoshiko Kuga
