On tämäkin. Kun elokuva-arvosteluja alkaa olla vyöllä jo monta sataa, sitä tulee jo pikkuhiljaa unohtaneeksi mitä on tullut kirjoitettua ja mitä ei. Oikeasti tämänkin tekstin syntyprosessista on aikaa lähemmäs kymmenkunta kuukautta, mutta valmis teksti on vain syystä tai toisesta homehtunut koneella odottamassa julkaisuaan. Ilmeisesti en ollut tähän alunperin ollenkaan tyytyväinen ja jätin siksi aikoinaan lähettämättä, mene ja tiedä. Mutta kun kerran olen muutenkin kirjoitustuulella, tulkoon tämäkin vihdoin junailtua valmiiksi asti.
Mikäli Dziga Vertovin tuotanto, 20-luvun kinokit sekä Elokuvasilmän idea eivät ole ennestään tuttuja, niin tässä pieni kertaava yhteenveto: David Kaufman - taitelijanimeltään Dziga Vertov - oli uutis- ja dokumenttielokuvien pioneeri ja elokuvasilmän tausta-ajatuksena oli hyödyntää aikansa viimeisimpiä editointitekniikoita ja montaasia ”paljastamaan” kuvista ihmissilmälle näkymättömiä merkityksiä. Liikkeen elokuvissa ei lähtökohtaisesti ole juonta eikä näyttelijöitä vaan näitä voi ehkä parhaimmillaan verrata johonkin tunnin mittaisiin kertoviin kokeellisiin musiikkivideoihin.
Maailman kuudennes on nimetty maailman pinta-alasta kuudenneksen kattavan Neuvostoliiton itsensä mukaan ja dokumentti koostuu useiden pienryhmien kuvaamasta originaalista ja valmiista arkistomateriaalista eri puolilta mahtavaa työväen paratiisia. Käytännössä tässä käydään ristiin läpi kaikki Neuvostoliiton ääripäät pohjoisella Jäämerellä seilaavasta jäänmurtajasta eteläisiin Lähi-idän maisemiin ja Siperian alkuperäisväestön karhujahtiin. Välillä kuvataan valtakunnan tärkeimpiä elinkeinoja maanviljelyksestä kasvavaan teollisuuteen.
Tarkoituksena Maailman kuudenneksessa on selvästi ollut kuvata Neuvostotasavaltojen liiton kulttuurien rikkautta ja yhteistä vallankumoushenkistä tahtoa. Vertovin elokuvasta onkin kirjoitettu sen luoneen aikoinaan täysin uudenlaista kuvaa kulttuuriltaan äärimmäisen monipuolisista neuvostokansalaisista perinteisen standardoidun ja tasapäistetyn kommunistisen ihmismassan sijaan.
Toisaalta mikäli esim. Mies ja elokuvakamera on tullut katsottua, tietää todennäköisesti minkälaisesta elokuvasta tässäkin on kyse, tosin meno on vielä tällä haavaa huomattavasti hillitympää ja kerronta suoraviivaisempaa. Parhaimmillaan Maailman kuudenneksessanähdään kiinnostavia päällekkäisiä kuvia ja leikkiä erilaisten mekaanisten koneiden kanssa. Vertov kuvausryhmineen on selvästi ollut huomattavan kiinnostunut erilaisista luonnonmuodostelmista ja aaltokuvioista, joita hyödynnetään erityisesti elokuvan keskivaiheilla hyvinkin näyttävästi. Sitten ovat tiettävästi kaikki tämän useaan pieneen ruutuun jaetut ja vinkeät animaatiota hyödyntävät kohtaukset, joita tähän aikaan oltiin nähty lähinnä kokeellisissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa elokuvissa.
Mitään varsinaisesti huonoa tästä en ainakaan itse kykene löytämään, mutta verrattuna Vertovin myöhempiin teoksiin Maailman kuudennes on vielä todella kesy elämys. Olkoonkin, että editointimielessä tämä on taatusti parasta ja kekseliäintä kamaa, jota tekoaikaan oli saatavilla jonkun Abel Gancen tuotosten ohella.
Ai niin, tätä kannattaa katsoa jonkinlaisen lyhyen selitysteoksen tai referaatin kanssa, sillä muuten Vertovin kuvaelman punaisesta langasta voi olla ainakin ensialkuun vähän vaikeaa saada kielitaidottoman selkoa.
Arvio: 4/5
SHESTAJA CHAST MIRA, 1926 Neuvostoliitto
Ohjaus: Dziga Vertov
Käsikirjoitus: Dziga Vertov
SHESTAJA CHAST MIRA, 1926 Neuvostoliitto
Ohjaus: Dziga Vertov
Käsikirjoitus: Dziga Vertov
