Poppies (1935)

Hah! Juuri kun pääsinkin kehumasta Kenji Mizoguchin mykkätuotantoa ja tarinoimaan mykän kulttuurin sitkeydestä Japanissa, eteen tuleekin sitten Mizoguchin ensimmäinen äänielokuva. Poppies oli pitkään harvoja Mizoguchin äänielokuvia, jota ei ollut mahdollista nähdä ollenkaan sillä kaikki tämän tunnetuista kopioista tuhoutuivat viimeistään sotavuosina vanhoissa filmivarastoissa riehuneissa tuhoisissa tulipaloissa.

Sotaa seuranneina pula-ajan vuosina Poppiesin ainakin teoreettisesti säilyneitä kopioita on todennäköisesti tullut vielä uudelleen kierrätetyksi, joten yksikin meidän päiviimme asti säilynyt yksilö on pienoinen ihme.

Kyseessä ei harmittavasti vain missään mielessä ole kovin hyvä tai edes kotimaassaan arvostettu teos...

Kuten kaikkialla muualla jossa äänielokuvaan siirryttiin käytännössä yhdessä yössä, myös Mizoguchi tuli heittäneeksi näissä alkuaikojen elokuvissaan lapsen pesuveden mukana ja lopputulos on parhaiden mykkäelokuvien visuaalisen juhlan sijaan pelkkää pönöttelyä kameran edessä ja niin vanhentunutta ääniteknologiaa, että kaikki dialogi kuulostaa vain etäisesti ihmispuheelta.

Tarina tässä on jälleen tuttua 30-luvun shinpa-tragediaa: heikkoja petollisia miehiä, traagisia vahvoja naisia, melodraamaa, ym. Tarinan henkilöhahmoilla tai käänteillä ei oikeastaan ole juuri merkitystä, sillä ne kaikki jäävät loppujen lopuksi hyvin merkityksettömiksi ohjaajalle tuttuihin teemoihin ja perusrakenteisiin verrattuna.

Poppies on ehdottomasti Kenji Mizoguchin säilyneen tuotannon kehnoimpia tuotoksia, selvä tapaus elokuvasta jossa ohjaaja ei vielä osannut yhdistää ääntä ja kuvaa toisiinsa ja joka ei toimi sen enempää mykkänä kuin äänielokuvanakaan.



Arvio: 2/5



GUBIJINSO, 1935 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Daisuke Itô, Haruo Takayanagi, Soseki Natsume
Näyttelijät: Chiyoko Okura, Daijirô Natsukawa, Ichirô Tsukida, Kasuke Koizumi, Kazuyoshi Takeda, Kuniko Miyake, Mitsugu Terajima, Tôichirô Negishi, Yûkichi Iwata