The Forty-First (1927)

On sunnuntai ja pakkasta sen verran helkutisti ettei viitsi uloskaan mennä. Taidanpa sitten katsoa neukkulaisia elokuvia youtubesta. Sieltä löytyy kaikki.

No ei vaiskaan. Oikeasti koko arvostelun kirjoittamisesta on vain niin paljon aikaa, että pakkanen on jo ehtinyt vaihtumaan paahtavaan kuolemanhelteeseen. Nyt kun en vain enää etene entisen alustan etanavauhdin mukaan, pystyn vihdoin julkaisemaan tämänkin pitkän, pitkän limbon jälkeen. 

Eletään sisällissodan vuosia. Joukko punaisten miehiä päättää koukata Karakumin aavikoiden kautta omien linjojen taakse. Matkan varrella joukkio ryövää karavaanin, jonka kyydissä sattuu olemaan myös muutama vastapuolen mies, jotka luonnollisesti otetaan myös vangiksi. Yksi punaisten naispuolisista sotilaista kuitenkin onnistuu muiden harmiksi kehittämään romanttisen suhteen aristokraattisen vihollisupseerin kanssa ja se on menoa sitten.

The Forty-first on olevinaan jonkin sortin rakastettu klassikko ja ylistetty mestariteos, mutta itse olen taipuvainen uskomaan kaiken puheen ja ylistyksen koskevan lähinnä tämän nykypäivänä huomattavasti tunnetumpaa remakea. Ei tämäkään kai mitenkään erityisen huono ole, mutta visuaalisessa tai tarinankerronnallisessa mielessä tässä ei oikeastaan ole mitään erityisen ihmeellistä. Tarina itsessäänkin lähtee todenteolla rullaamaan vasta elokuva puolivälistä ainakin omasta mielestäni hienoa finaalia kohti.

En henkilökohtaisesti ole koskaan ollut näiden Jakov Protazanovin leffojen suurin fani. Monessa lähteessä miestä tunnutaan pitävän ainakin ohjaajan parhaiden teostensa osalta jonain Sergei Eisensteinin ja kumppaneiden veroisena nerona ja tätä kyseistäkin on normaalisti tapana vähintäänkin muistaa kehua klassikoksi, mutta itse näen näistä miehen leffoista muutamia positiivisia (mm. The Case of the Three Million, Don Diego ja Pelagia) yllätyksiä lukuun ottamatta lievästi vanhanaikaisen ja aikansa parhaiden nimien jalkoihin armotta jääneen, enimmäkseen keskinkertaisemman tekijänimen.

Jokunen Protazanovin varhais- ja äänivuosien tunnetummista teoksista on tosin vielä näkemättä, joten vielä voi tulla kaikenlaisia lisäyllätyksiäkin.


Arvio: 3/5


SOROK PERVYY, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Jakov Protazanov
Käsikirjoitus: Boris Lavrenyev, Boris Leonidov
Näyttelijät: Ada Vojtsik, Ivan Koval-Samborsky, Ivan Shtraukh