Lullaby (1937)

Ja niin siinä sitten kävi, että Stalin nousi valtaan ja alkoi 30-luvun alusta muovata uutta uljasta Neuvostoliittoa aina vain enemmän ja enemmän itsensä näköiseksi, mikä toisaalta tarkoitti maan nopeaa teollistumista, mutta myös miljoonien armotonta joukkotuhoa työväen paratiisin uutuuttaan kiiltelevissä kuolemantehtaissa. Dziga Vertoville neuvostokansojen isän rakastava kaitsinta tarkoitti tiukkenevaa sensuuria ja kovenevaa kontrollia. Lullabyn aikaan Vertovilla oli vielä hieman sananvaltaa työnsä suhteen, mutta miehen 20-luvun liberaali kokeellinen kultakausi oli mennyttä kalua jo aikapäiviä sitten.

Lullaby on ylistyslaulu Stalinin johtaman Neuvostoliiton hyvinvoinnille ja kauneudelle. Käytännössä tämä tarkoittaa kohtauskaupalla katsojan eteen taiottuja kuvia kauniista ja terveistä lapsista, marssivista ja laulavista ihmisistä, lentokoneista, tankeista sekä Stalinin sumeilemattomasta henkilöpalvonnasta. Mitään Vertovin aiempin elokuvien upeita kikkoja tässä ei nähdä sen enempää kuin miehen rakastamaa totuuttakaan. Koko Lullaby on pelkkää äärimmäisen falskia ja ällöttävää propagandaa ilman yritystäkään esittää asiaa minään muuna kuin mitä se on. Mitään sen merkityksellisempää sisältöä tässä ei sitten olekaan.

Yksi kohtaus tässä tosin nauratti ainakin itseäni tahattomasti ääneen: yhdessä kohtaa kaikkien lasten ystävänä esiintyvä Stalin kirjoittaa jotain lapulle ja ojentaa sen sitten vieressään seisovalle iloisesti hymyilevälle pikkulapselle. Ensimmäisenä tästä tuli mieleen ”kaikkien lasten suuri ystävä” kirjoittamassa karkoitus- ja teloitusmääräystä tuon virnuilevan pikku äpärän vanhemmista ja heti elokuvan päätteeksi koko iloinen perhe päätyykin sitten gulagille jonnekin Siperian perukoille! Lolzzz!1

Vaikka Dziga Vertov tämän jälkeen satunnaisia elokuvia vielä sattuikin ohjaamaan, taitaa Lullaby olla kaikkein sopivin sauma lopettaa miehen tuotannon arvosteleminen. Hommahan meni tästä eteenpäin siten, että mieheltä riistettiin vähäisetkin vapaudet elokuviensa suhteen ja käytännössä koko Vertovin lopputuotanto on lähinnä Stalinin talutusnuorassa palvelleiden komissaarien valvonnassa tuotettua liukuhihnamaista propagandaa ilman himpunkaan vertaa Vertovin aiempien elokuvien persoonallisuudesta tai teknisestä taituruudesta. Niissä ei yksinkertaisesti ole mitään järjellistä nähtävää.


Arvio: 1.5/5


KOLYBELNAYA, 1937 Neuvostoliitto
Ohjaus: Dziga Vertov