Nuori nainen saapuu geishoja eli perinteisiä japanilaisia viihdyttäjänaisia kouluttavan emännän luokse ja rukoilee päästä osaksi tämän bisnestä. Selviää, että äitinsä kuoleman jälkeen nuori nainen - Eiko - on jäänyt seksuaalisia palveluja hautajaisista jääneiden velkojensa katteeksi vaativan setänsä otteeseen.
Sittemmin iloiseksi geishaksi koulutetulle Eikolle - geishanimeltään Miyoeille - alkaa pikkuhiljaa paljastua ammatin vähemmän tunnettu pimeämpi puoli. Asiakkaat ovat monesti jos jonkinlaisia hämäräheikkejä ja juoppoja eikä geishan hymy ja kiinnostuskaan koskaan ole aitoa vaan pelkkää asiakkaan mielistelyä. Toisinaan geishan työtä ei voi erottaa prostituutiostakaan, asiakkaan mielihaluihin on monesti suostuttava olipa kyseessä vähän kierompi tapaus tai ei.
Gionin soittajia on toisinaan ollut tapana monessa lähteessä kutsua jonkinlaiseksi Mizoguchin tylsäksi välityöksi Oharun, Ugetsun ja Lääninherra Sanshon välillä, mutta omasta mielestäni tylsää tässä on lähinnä edellisiin verrattuna arkinen asetelma ja ehkä hitusen heikompi tarina. Kuvaus ja näyttely ovat helposti oman aikansa priimaa ja Mizoguchin yksityiskohdille tarkkaa silmää ei taaskaan voi kuin ihailla. Sanoma on selkeä ja se iskee kuin jäinen nyrkki palleaan.
Me gusta.
Arvio: 4.5/5
GION BAYASHI, 1953 Japani
Tuotanto: Hisakazy Tsuji
Ohjaus: Kenji Mizoguchi
Käsikirjoitus: Matsutarô Kawaguchi, Yoshikata Yoda
Näyttelijät: Ayako Wakao, Chieko Naniwa, Eitarô Shindô, Emiko Yanagi, Haruo Tanaka, Ichirô Sugai, Kanji Koshiba, Kikue Môri, Michiyo Kogure, Midori Komatsu, Saburo Date, Seizaburô Kawazu, Sumao Ishihara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.