Lueskelin tässä pelkästään tämän elokuvan arvostelua varten vähän Alejandro Jodorowskyn elämästä ja vaikutteista. Miehellä on oikeasti ollut harvinaisen kiinnostavat vaiheet jo vuosikausia ennen elokuvauran alkua.
Etelä-Amerikasta lähdettyään Jodo suuntasi Ranskaan ja Pariisiin, tutustui alkuperäisen surrealistisen liikkeen merkkihenkilöihin (mm. Andre Breton) ja ajatuksiin. Myöhemmin Jodo löysi liikkeestä erkautuneen Antonin Artaudin (mm. Napoleon ja Jeanne d'Arcin kärsimys) "julmuuden teatterin" sekä teoriat ja loi niillä eväillä pitkän ja hedelmällisen uran kokeellisen teatterin saralla.
Jodon leffat ovat siis oikeasti kaikkea edellistä sovellettuna edelleen elokuvan muodossa, kaikkein eniten ehkä juuri nämä ensimmäiset kolme, neljä työtä.
Fando y Lis oli Jodon ensimmäinen täyspitkä ja samalla ehkä miehen vaikeaselkoisin sekä surrealistisin työ. Kun aiemmin vertasin Mamoru Oshiin Angel's Eggiä Jodoon, tarkoitin juurikin tätä kyseistä elokuvaa. Nykyäänhän tätä pidetäänkin jonkinlaisena surrealismin merkkiteoksena, mutta aiemmin oli toisin. Ilmestyessään tämä aiheutti valtaisat mellakat kotimaassaan ja Jodo itse joutui pakenemaan paikalta lähimmällä käsiinsä saamallaan autolla.
Varsinainen tarina kertoo miehestä ja tämän mukanaan vaunussa vetämästä rammasta naisesta, jotka matkaavat kohti salaperäistä paratiisia post-apokalyptisessä maailmassa. Matkan varrella vastaan tulee mm. hullu pappi, verta juova porvari, transvestiitteja, mudassa makaavia ihmisiä ja vesimeloneita heitteleviä korttipelejä ja jazzia harrastavia mummoja.
Oman tulkintani mukaan tässä on vähän El Topon ja The Holy Mountainin kaltainen tarina henkisestä vaelluksesta kohti suurta valaistumista ja kaikki yllä mainittu koostuu lähinnä erilaisista vertauskuvallisista koetuksista ym. Olen lukenut tämän hyödyntävän paljon myös psykoanalyyttisiä teorioita sun muuta, mutta en itse ole alan ekspertti joten en ala niistä väittelemään.
Hienointa tässä elokuvassa on, että kaikesta hämäryydestä huolimatta se kuitenkin toimii harvinaisen hienosti. Tunnelma on parhaimmillaan kolkko ja erilaiset taustalla pauhaavat kokeelliset ulina- ja vinkunaäänetkin on sen verran hyvällä maulla upotettu muuhun kokonaisuuteen etteivät nuo pääse erityisesti häiritsemäänkään.
Itse asiassa oli erittäin koukuttavaa seurata tätä pelkästään nähdäkseen mitä kaikkea kiinnostavaa Jodo katsojan eteen keksii milloinkin heittää ja huomata miten paljon yksityiskohtia on edelleen kierrätetty miehen muissa elokuvissa. Niitäkin siis löytyy jonkin verran.
Olen jostain lukenut, että tästä on olemassa ihan pätevä julkaisukin jolle Jodo itse on äänittänyt kommentaarin jossa selittää kuva kuvalta auki elokuvaansa. En tarkalleen tiedä mitä mies kommentaarillaan kertoo, mutta sen pitäisi olla kuuleman mukaan todella johdonmukaista ja monitulkintaista elokuvaa kummasti selkiyttävää turinaa.
Varmaan tässä vaiheessa sanomattakin selvää, mutta mikäli Jodon muu tuotanto ja elokuvallinen surrealismi noin yleensä kiinnostaa, tämä on ehdottomasti pakollista katsottavaa.
Arvio: 4/5
FANDO Y LIS, 1968 Meksiko
Tuotanto: Alejandro Jodorowsky
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky, Fernando Arrabal
Näyttelijät: Diana Mariscal, María Teresa Rivas, Sergio Kleiner, Tamara Garina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.