Harbor Drift (1929)

Harbor Drift on pieni neuvostomaratonin sivutuotteena löytynyt helmi, josta ei enää nykyaikana mykkäelokuvan ystävienkään parissa juuri paljoa puhuta ja joka taitaa monen muun aikalaistuotteensa tavoin olevan tavallisen kansan saatavilla lähinnä televisioesityksen pohjalta nauhoitettuna bootlegina - tai tässä tapauksessa myös vaihtoehtoisesti joskus 70-luvun lopulla julkaistuna äärimmäisen harvinaisena beta-kasettina.

Historia tämän elokuvan kohdalla menee siten, että neuvostoliittolaisilla elokuvastudioilla oli ennen natsipuolueen valtaannousua ja 30-luvun puolivälin lakkautusta oma paikallisten kommunistien pyörittämä saksalainen sivukonttorinsa, joka tuotti jokusen aatteen paloa hehkuvan pienen ja unohtuneen elokuvan ennen sulkemistaan muutamaa vuotta myöhemmin. Harbor Drift lienee näistä se kaikkein "tunnetuin" tapaus.

Pohjimmiltaan kyseessä on jälleen yksi oman aikansa tyypillinen saksalainen katuelokuva Asfaltin ja monen muun tapaan. Ideana näissä on tyypillisesti kuvata yhteiskunnan alakerroksia ja erityisesti miehiä, joita vaaralliset naiset ja näiden pidäkkeetön seksuaalisuus viekottelevat pahoille teille. Tällä kertaa viattomina uhreina toimivat työtön nuori mies ja helmikorun kadulta löytävä kulkuri sekä roistoina pahat naiset, himo ja kapitalistit.

Paras pala Harbor Driftiä on omasta mielestäni sen ensimmäiset kymmenkunta minuuttia: heti aluksi nähdään Viimeisestä miehestä tuttua sulavasti liikkuvaa kameraa yhdistettynä näppäriin ensimmäisestä persoonasta kuvattuihin otoksiin ja mukavan soljuvasti eteneviin leikkauksiin kohtauksessa, jossa muhkeaa sikaria mussuttava sikarikas porvari lukee lehdestä joesta nostetusta ruumiista prostituoidun keikutellessa paljaita reisiään lehden toisella puolella. Seksi ja raha on kuulkaas vaarallisia juttuja!

Varsinaisen tarinan alkaessa tyylikäs kikkailu vähitellen väistyy itse asian tieltä. Seuraa koko joukko sinne tänne poukkoilevia leikkauksia, selvästi turhia ja hätäisesti kuvattuja otoksia sekä epätasaisesti nykien etenevä juoni, jota ei edes osaisi epäillä takaumaksi ellei etukäteen jostain olisi sitä lukenut.

Oikeastaan teknisesti huikean alun ja lopun välistä aikaa katsoessa tuntui kuin tekijät olisivat olleet tietoisia kaikista ajan kuvausteknisistä hienouksista, mutta eivät oikein osanneet siirtää teoriaa käytäntöön ja kokonaisuus tuntuu siksi kauhean repaleiselta. Näyttelijätkin ovat melko mitäänsanomattomia ja taustalla pörräävä 70-lukulainen urku- ja syntikkamusiikkikin herätti itsessäni lähinnä hilpeyttä.

Olen jostain lukenut että katsomani versio saattaisi olla epätäydellinen ja tästä olisi jo olemassa ainakin puolituntia pitempi restauroitu näkemys, jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu kotikatselua varten, joten tietty sekavuus ja kaiken epämääräisyys selittynevät sillä.

Niin tai näin, näkemäni 54 minuutin versio Harbor Driftistä oli pienoinen pettymys kaikkeen tähän kohdistuneen pieneen kulttihypeen suhteutettuna. Jossainhan tätä siis on jo liputettu yhdeksi parhaimmista mykkäleffoistakin, mutta epäilen kaiken hehkutuksen kohdistuvan siihen restauroituun näkemykseen, jota itsellä tai kenelläkään muulla keskivertokuluttajalla ei luonnollisesti ole toistaiseksi mahdollista nähdä kuin satunnaisissa festarinäytöksissä.

Jos vain koskaan mahdollisuuden saa, kannattaa melkein katsoa pelkästään jo siksi, että voi kehua nähneensä jotain näin obskuuria ja harvinaista. Restauroidun version sitäkin suuremmalla syyllä.


Arvio: 3/5


JENSEITS DER STRASE - EINE TRAGÖDIE DES ALLTAGS, 1929 Saksa
Tuotanto: Dimitri Roschanski
Ohjaus: Leo Mittler
Käsikirjoitus: Willy Döller, Jan Fethke
Näyttelijät: Friedrich Gnaß, Fritz Genschow, Jean Toulout, Lissy Arna, Margarete Kupfer, Paul Rehkopf, Sig Arno