The Brothers and Sisters of the Toda Family alkaa verrattain iloisesti rikkaan perheen kokoonnuttua yhteen perhepotrettia varten. Pian tarinan henkilöille selviää perheen patriarkaatin kuolleen ja miehen vanhojen velkojen langenneen tämän perillisille. Pienessä hetkessä suku menettää suuren osan omaisuudestaan ja vainajan leski päätyy tyttärensä kanssa asumaan lähimpien sukulaisten kontolle. Yllättävä ja dramaattinen elämäntilanteen muutos kuitenkin nostaa pintaan lähimmäisten keskinäiset kitkat ja leskirouva tyttärineen päätyy lopulta vaihtamaan majaansa sukulaiselta toiselle. Erään tulkinnan mukaan nuoren sukupolven välinpitämätön suhtautuminen perheeseen on tarkoitettu kritiikiksi länsimaista individualismia kohtaan, onhan tämä sentään sota-aikaan tehty.
Tiedetään, tiedetään. Brothers and Sisters of Toda Family sisältää jälleen kerran valtavan paljon aineksia ja juttuja, joita Yasujiro Ozu on mielellään kierrättänyt elokuvasta toiseen: pelkkä ajatus yllättävän muutoksen paljastamista sosiaalisista konflikteista tuntuu olevan koko Ozun tuotannon tarinoiden peruskulmakiviä. Tällä kertaa tarinan perusteeman löytää suoraan itsestään Tokyo Storysta, jossa vanha pariskunta matkaa lastensa luokse kaupunkiin ja joutuu näiden keskenään palloteltavaksi. Oikeastaan Tokyo Story voisi melkein käydäkin tämän elokuvan löyhästä remakesta tai henkisestä jatko-osasta – ohjaajahan tunnetusti harrasti elokuvissaan yksityiskohtien kierrättämistä ihan kiusaksi asti.
Tällä kertaa kierrätystä ei onneksi kuitenkaan ole vietä niin äärimmäisyyksiin kuin Päiväntasaajan kukkan ja sitä seuranneiden teosten tapauksessa, joten asiaan ei oikeastaan kiinnitä huomiota negatiivisessa mielessä ollenkaan. Itse asiassa tästä pystyykin bongaamaan helposti paljon yksittäisiä kuvia ja otoksia, joita sittemmin hyödynnettiin sellaisinaan uudestaan Tokyo Storyssa. Perinteisten ozumaisten kuvauskikkojen ja sommitelmien lisäksi tässä on esimerkiksi ainakin yksi kohtaus, jossa äiti ja tytär makaavat unettomina sängyssä lähes täysin samaan tapaan kuin Tokyo Storyn vanhukset elokuvan keskivaiheilla.
Tunnelmaltaan Brothers and Sisters of Toda Family taitaa olla Tokyo Twilightin jälkeen Ozun synkimpiä ja kolkoimpia elokuvia. Yksi suuri syy vähän mustempaan tunnelmaan on mestarin elokuville tyypillisen keventävän musiikin lähes täydellinen puuttuminen. Sen sijaan tässä kuullaan paljon pelkkää ahdistavaa hiljaisuutta, pieniä kolauksia ja vaimeita äännähdyksiä sieltä täältä. Se on pitemmän päälle todella ahdistavaa.
Symmetriaa.
Ei Brothers and Sisters of Toda Family ehkä Ozun parasta osaamista edusta, mutta omasta mielestäni kyseessä on siitäkin huolimatta vähintäänkin onnistunut elokuva miehen tuotannossa. Ozun elokuvista tätä pidetäänkin yleensä miehen teosten tietynlaisena vedenjakajana, jossa yhdistyvät kaikki miehen aiempien elokuvien perusteemat myöhemmän kauden tunnistettavampaan tyyliin. Ei tätä ehkä kuitenkaan kannata ensimmäiseksi ozuksi lähteä katsomaan.
Arvio: 4/5
TODAKE NO KYODAI, 1941 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Tadao Ikeda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Ayako Katsuragi, Hideo Fujino, Mieko Takamine, Mitsuko Yoshikawa, Shin Saburi
Arvio: 4/5
TODAKE NO KYODAI, 1941 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Tadao Ikeda, Yasujiro Ozu
Näyttelijät: Ayako Katsuragi, Hideo Fujino, Mieko Takamine, Mitsuko Yoshikawa, Shin Saburi