Tartuffe (1925)

Varakas mies asustaa yksin taloudenhoitajattarensa kanssa vanhassa talossaan. Kiero emäntä on päättänyt kähmiä isäntänsä rahat itselleen ja on siksi kertonut tälle sepitettyjä tarinoita perillistensä konnantöistä. Eukon juonista perille pääsevä rahamiehen poika päättää naamioitua kiertäväksi elokuvamieheksi ja paljastaa kieron naisen juonet näyttämällä isälleen elokuvan Tartuffesta, toisesta kuuluisasta huijarista.

Tämän täytyy olla sujuvimpia ja kevyimpiä F.W. Murnaun elokuvista, joita olen ainakin toistaiseksi nähnyt. Kävin tarkastamaan tätä hyvin avoimin mielin ja huomasin vain yhtäkkiä elokuvan imaisseen täydellisesti mukaansa ilman pienintäkään mutkaa tai ongelmaa. Jälleen hehkeän hieno kuvaus ja varjojen sekä valojen käyttö aivan erityisesti ihastuttivat jo aivan ensimmäisistä kuvista lähtien. Erityisesti kohdassa, jossa kynttilää kantava palvelija saapuu rappusia pitkin ja valo maalaa seinille geometrisia kuvioita rappusten kaiteiden muotojen mukaan.

Sitten on kaveri nimeltä Emil Jannings Tartuffen roolissa - täyttä kultaa. Emil Jannings oli yksi 20-luvun suurimmista miesnäyttelijöistä, eräänlainen Charles Laughtonin kaltainen maailman ilmeikkäimmillä ja ilmaisuvoimaisimmilla kasvoilla varustettu komea rumilus. Emil Jannings nyt vähintään on aina laadun tae.

Muistan lukeneeni tästä elokuvasta kaikenlaista jo aivan elokuvaharrastukseni alkuajoista lähtien, mutta päädyin katsastamaan sen vasta aivan viime aikoina osana isompaa saksalaisen elokuvan maratoniani. En tähän päivään mennessä muista nähneeni tai kuulleeni kenenkään erityisesti kehuvan Tartuffea - kaikkea muuta! Tämän vastaanotto lienee aina ollut enemmän tai vähemmän nuiva, jopa vähättelevän keskinkertainen.

Tartuffeahan ilmeisesti pidetäänkin jonkinlaisena kahden klassikkoelokuvan väliin jääneenä väliinputoajana, mutta nyt tämän nähtyä ei mielipiteeseen voi kyllä yhtyä ollenkaan. Omasta mielestäni kyseessä on helposti sujuvampi ja mielekkäämpi kokonaisuus kuin esim. tarinaltaan kömpelö Faust vaikkei tämä visuaalisuudessa aivan samanlaiseen loistoon pääsekään.

Itse näen tässä lähinnä ylenkatsotun helmen hienon ohjaajan muutenkin tasokkaassa filmografiassa, todellisen aliarvostetun mykkäelokuvaklassikon.


Arvio: 4.5/5


HERR TARTUFF, 1925 Saksa
Tuotanto: Erich Pommer
Ohjaus: F.W. Murnau
Käsikirjoitus: Moliere, Carl Mayer
Näyttelijät: André Mattoni, Emil Jannings, Hermann Picha, Lil Dagover, Lucie Höflich, Rosa Valetti, Werner Krauss