Pyörremyrsky (1926)

Greta Garbo, tuo naisista kaunein, matkasi monen muun maanmiehensä ja -naisensa tavoin muutaman ylimääräisen mutkan kautta Hollywoodin tähtitaivaalle jättäen ainakin hetkellisesti taakseen niin kotimaansa kuin ruotsalaiset taustavoimansakin. Mikään maailmantähti Garbo ei Amerikkaan rantautuessaan vielä kuitenkaan ollut, eikä unelmatehtaan tuottajilla ollut tässä vaiheessa aavistustakaan kuinka kuvankauniin tähtösensä taitoja sopisi parhaiten hyödyntää. Niinpä Garbon ensimmäiseksi amerikkalaiseksi tuotokseksi kuoriutuikin tällainen sangen varovainen melodraama, josta harva nykyään enää lieneekään edes tietoinen – saati sitten että olisi sattunut tämän harvinaisuuden omin silmin näkemäänkin.

Termin ”varovainen” voi tässä tapauksessa ymmärtää hyvin monella tapaa, mutta itse tarkoitan sillä hyvin kaavamaista, B-luokan tekijöillä tuotettua halpaa kliseekimaraa, jonka monet käänteet olivat jo omana aikanaan niin nähtyjä, että niitä kierrätettiin vielä useissa Garbo-leffoissakin täysin sellaisenaan. Tälläkin kertaa esimerkiksi kyse on perinteisestä vauraan miehen ja köyhän mutta kauniin nuoren naisen rakkaustarinasta, jonka tiellä luokka- ja varallisuuserot ikävästi sattuvat luurailemaan. Varattoman tyttösen noustua kuuluisaksi tähdeksi tilanne kuitenkin muuttuu täysin, mutta lempiväisten kohtalona on lopulta menettää toisensa.

Pyörremyrskyn huutavin ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan sen täydellisen laimea liukuhihnamaisuus, joka ei suoranaisesti eroa millään oikeasti merkittävällä tavalla miljoonasta muusta täysin samanlaisesta aikansa romanttisesta tusinatekeleestä. Edes teknisessä mielessä Garbon debyytti ei varsinaisesti tarjoa mitään erityistä: verrattain matalien tuotantoarvojen vuoksi lavasteet ovat Viettelijättäreen verrattuna ankean mitäänsanomatonta jälkeä, keskikastin näyttelijät huitovat pahimmillaan kuin kesäteatterissa ja kameratyöskentely on tönkköä kuin mikä. Hollywoodissa on pelkästään mykän elokuvan aikaan tuotettu tusinakaupalla maailman ajattomimpia rakkausleffoja, alkaen vaikka sellaisista teoksista kuin Yö satamassa, Päivänsäde, Seitsemäs taivas, Kadun enkeli ja Auringonnousu, mutta Pyörremyrsky ei tähän yllättävänkin runsaslukuiseen eliittijoukkoon lukeudu hyvällä tahdollakaan.

Kaikkein kummallisinta on ajatella kaikkia lukemiani nettiarvosteluja, joissa
Pyörremyrskyä ylistetään maasta taivaisiin elämää ja kuolemaakin suurempana mestariteoksena. Raukat eivät liene koskaan nähneet ihan oikeaa kuninkuusluokan mykkäelokuvaa ja luulevat varmaankin tämän puolivillaisen hömpötyksen edustavan jotain genrensä timanttisinta kärkeä. Greta Garbon amerikandebyytti lienee todellisuudessa näyttelijättären uran heikoimpia yksittäisiä teoksia, josta Garbo ei kertoman mukaan itsekään juuri kummemmin perustanut – eikä ihme!


Arvio: 2/5


TORRENT, 1926 USA
Ohjaus: Monta Bell
Käsikirjoitus: Dorothy Farnum, H.H. Caldwell, Katherine Hilliker, Vicente Blasco Ibáñez
Näyttelijät: Edward Connelly, Gertrude Olmstead, Greta Garbo, Lucien Littlefield, Lucy Beaumont, Martha Mattox, Ricardo Cortez