sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

A Kiss for Cinderella (1925)


Ensimmäisen maailmansodan aikainen Lontoo on pimentynyt yhtä ainutta taloa lukuun ottamatta. Tuossa talossa majailee köyhä, mutta toivorikas tyttörukka, joka odottaa mielikuvituksissaan kuumeisesti kutsua kuninkaallisiin tanssiaisiin voidakseen ratsastaa sinne haltiakummin taikomalla kurpitsavaunulla ja naida komean prinssin. Ihmiset pitävät kaunista neitoa päästään seonneena ja onnellisen tietämättömänä todellisen maailman tapahtumista, mutta paikalle osuva poliisimies alkaa vähitellen kehittää tätä kohtaan henkilökohtaisempia tunteita. Ehkä murheellisella sadulla onkin siis onnellinen loppu?
Koska Herbert Brenonin Peter Pan oli valtaisa menestys, päätettiin sen vanavedessä tuottaa samoilla tekijöillä niin ikään J.M. Barrien suosittuun näytelmään perustuva satufilmatisointi. Toisin kuin Barrien aiempi klassikkoteos, A Kiss for Cinderella ei jälkimaailman silmin ole ollut kovinkaan kaksinen kestosuosikki eikä sillä kai tekoaikansa ulkopuolella olekaan ollut samanlaista ajatonta viehätysvoimaa kuin Peter Panilla. A Kiss for Cinderellassa voinee kuitenkin periaatteessa nähdä samaa unelmoinnin ja toivon merkitystä korostavaa sanomaa kuin vanhoissa Disney-leffoissa, sekä toisaalta Chaplin-leffoista tuttua tragediaa ja sentimentaalisempaa kuvastoa keskenään sekoittavaa henkeä, mutta kummankin suhteen jäädään laadussa kauas taakse.

Brennonin filmatisointi on suoraan sanoen melkoisen onneton räpellys, ja se kärsii täsmälleen samoista ongelmista kuin saman ohjaajan Peter Pan vuotta paria aiemmin: mitään erityisen kiinnostavaa ei tapahdu ennen kuin ensimmäisen tunnin tietämillä, jolloin Brenon tuotantotiimeineen pääsee jälleen väläyttelemään erikoistehosteosaamistaan. Muuten koko teos on viihdemielessä melkoista kompastelua alusta loppuun; ilman toimivaa lavastus- ja kuvausosaamistaan A Kiss for Cinderella voisi hyvinkin olla tylsimpiä näkemiäni mykkäleffoja kautta aikain.
A Kiss for Cinderellaa ei varsinaisesti muistetakaan minään kovin ihmeellisenä klassikkona eikä se ole varsinaisesti sellaista ollut edes ilmestymisaikanaan, vaan se sai nopeasti osakseen sekä yleisön että kriitikoiden ylenkatseen ja katosi lopulta historian hämäriin niin täydellisesti, ettei edes moni mykkäleffojen guru tiedä tällaisen olemassaolosta. Ehkä tästä syystä Brenonin elokuvan ainoalle meidän päiviimme asti selvinneelle kopiollekaan ei ole tohdittu turhaan suorittaa erillisiä kalliita restaurointi- tai säilytysoperaatioita, joten tämänkin vähän katselmuksen laatu on siksi jo lähtökohtaisesti aivan karmaisevan huono. Jos mitään ei tehdä vastaisuudessakaan, lienee turha kuvitella A Kiss for Cinderellan olevan muutaman vuosikymmenen päästä enää likimainkaan katselukelpoisessa kunnossa.


Arvio: 2/5


A KISS FOR CINDERELLA, 1925 USA
Ohjaus: 
Herbert Brenon
Käsikirjoitus: 
J.M. Barrie, Martin Townsend, Willis Goldbeck
Näyttelijät: 
Betty Bronson, Dorothy Cumming, Dorothy Walters, Esther Ralston, Flora Finch, Henry Vibart, Ivan F. Simpson, Tom Moore

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.