Suuren oopperan kummitus (1925)

Suuren oopperan kummituksen tosielämän tarina ulottuu aina kesään 1922, jolloin studiokeisari Carl Laemmle päätti viettää lyhyehkön loman Euroopassa. Ekskursionsa taitteissa tämä tuli myös tapailleeksi koko joukon paikallista kulttuurieliittiä ja elokuva-alan veteraaneja, joista yksi sattui olemaan käsikirjoittajanakin pätevöitynyt Gaston Leroux, joka esitteli Laemmlelle vuosikymmen aiemmin kirjoittamansa suositun kauhuromaanin tämän kehuttua Pariisin oopperatalon prameaa ulkoasua. Laemmle innostui lopulta Leroux’n romaanista siinä määrin, että päätti koota Universalin parhaat voimat luomaan aiheesta kaikkien aikojen spektaakkelia, jollaisesta ei tekoaikaan osattu vielä täysin unelmoidakaan.

Leroux’n romaanin kuuluisin filmatisointi on eeppinen tarina rakkaudesta ja surumielisen hahmon kostosta maailmalle, joka käänsi tälle selkänsä. Alussa joukko liikemiehiä nähdään hieromassa kauppaa oopperatalon lehtereillä; yksi miehistä tulee maininneeksi legendan kummituksesta, mutta muu seurue nauraa makeasti moisille mummojen saduille. Pian salaperäiseltä hahmolta saapuu kirjelmä, jossa tämä vaatii tulevan oopperan pääroolin antamista tuntemattomalle nuorelle laulajattarelle vakavien seuraamusten uhalla. Asianomaiset vähät välittävät moisesta pötypuheesta, minkä seurauksena mystinen aave pudottaa kostoksi oopperatalon mahtavan kattokruunun yleisön niskaan kesken esityksen.

Kummituksen todelliset kasvot jokainen suomalainen tunteekin jo Noidan käsikirjan sivuilta, mutta Oopperan kummituksen ilmestyessä Lon Chaneyn Leroux’n romaanin kuvitukseen perustuvan legendaarisen maskeerauksen paljastus oli aikalaistietojen mukaan yleisölle vähintäänkin shokeeraava. Legendan mukaan edes Chaneyn vastanäyttelijä Mary Philbin ei ollut ehtinyt näkemään mestarin kasvoja ennen niiden varsinaista paljastamista, joten tämän kauhistuneen reaktion pitäisi olla niin aito kuin suinkaan mahdollista. Todellisuudessa kyseinen kohtaus kuitenkin kuvattiin varmuudella useita kertoja uudelleen, eikä nykyisin ole tietoa, kuinka mones otto missäkin katsottavissa olevassa versiossa oikeasti nähdään.

Siitähän ei kuitenkaan mihinkään pääse, että Oopperan kummitus on suorastaan upea elokuva katsoa, kiitos Universalin johtavien ammattilaisten taikomien huikeiden lavasteiden sekä upean kuvauksen. Suuren oopperan kummitus menee tässä suhteessa vielä tavanomaista A-luokan spektaakkelimaista Hollywood-mykkää pitemmälle sisältämällä versiosta riippuen vähintään kymmenien minuuttien edestä aitoa varhaisvuosien Technicolor-kuvaa – joka kaiken muun ohella on vieläpä poikkeuksellisen hienosti suunniteltua ja toteutettua voimakkaiden kontrastien juhlaa.

Missään suhteessa täydelliseksi elokuvaksi en kuitenkaan menisi Oopperan kummitusta kehumaan, sillä vikojahan siitä löytyy vaikka kuinka. Alkuperäisestä versiosta ei meidän päiviimme ole säilynyt ainuttakaan täydellistä kopiota, joten liikkeellä olevat yksilöt on jälleen entisöity enemmän tai vähemmän eri otoista ja eri kulmista kuvatusta materiaalista kootuista epämääräisistä osista ja julkaisujen välillä voi jo siksi olla äärimmäisen paljon huomattavia eroja; itse esimerkiksi huomasin katsomastani versiosta puuttuvan kourallisen kohtauksia, jotka varmuudella tiedän sisältyvän alkuperäiseen toiseen aiemmin katsomaani.

Toinen erityinen ongelma on katsomani julkaisun ääniraita, jota ainakin paperilla mainostettiin alkuperäiseksi, mutta jota oikeasti epäilen niinikään jonkinasteiseksi jälkikäteen kootuksi viritelmäksi. Käänsinkin suosiolla alun parikymmenminuuttisen jälkeen volyymit hiljaisemmalle ja laitoin paremman puutteessa oman musiikkini soimaan taustalle. En tosin täysin usko, että tämäkään teos olisi kestänyt huikeista tuotantoarvoistaan huolimatta likimainkaan näin hyvin aikaa ilman Chaneyn ajattoman upeaa roolisuoritusta aaveena. Pelkästään miehen kasvot ovat jääneet pysyvästi monen alitajuntaan kummittelemaan, vaikka itse elokuva olisikin jäänyt näkemättä.


Arvio: 4/5


THE PHANTOM OF THE OPERA, 1925 USA
Ohjaus: Rupert Julian, Lon Chaney, Ernst Laemmle, Edward Sedgwick
Käsikirjoitus: Gaston Leroux, Walter Anthony, Elliott J. Clawson, Bernard McConville,
Näyttelijät: Lon Chaney, Mary Philbin, Norman Kerry