Juha (1921)

Juhani Ahon klassinen Juha lukeutuu suomalaisen kaunokirjallisuuden rakastetuimpiin klassikoihin, joka lienee vuosien varrella muodossa tai toisessa filmatisoitu ties kuinka monta kertaa keskimäärin varsin hyvällä menestyksellä. Harvapa tietääkään, että niistä ensimmäinen ja kansainvälisesti tunnetuin tehtiin ruotsalaisin voimin jo mykän elokuvan aikaan kirjailijan itsensäkin vielä eläessä. Mauritz Stillerin näkemys aiheesta tosin ottaa huomattavia vapauksia alkuperäistekstin suhteen, mutta tarinan ydin on kuitenkin sitä tutuinta Ahoa. Eräänä ilmiselvänä muutoksena tämä esimerkiksi on sijoitettu Ruotsiin, sillä Suomi oli kuvausaikaan vielä virallisesti sotatilassa.

Tarkalleen ottaen tarinan päähenkilö on vanhan äitinsä ja ottotyttärensä kanssa kuivakkaassa maalaistalossa tukkijoen varrella asustava Johan, jolla kuitenkin on syvempiä tunteita nuorta vastahakoista emäntää kohtaan. Erään kerran idästä saapunut komea (suomalainen) muukalainen sattuu kuitenkin isännän harmiksi jättämään nuoreen naiseen lähtemättömän jälkensä, ja piankos nuori neito onkin jo karannut kiharapäisen häntäheikin morsioksi. Katkera Johan ei kuitenkaan jää avuttomana vartomaan vaan lähtee matkaan saadakseen omansa takaisin.

Yksi Juhan ehdottomista vahvuuksista on sen sijoittuminen pölyttyneen studion sijaan aitoon ympäristöön, jossa puhdas luonto ja Pohjois-Ruotsin komeat maisemat pääsevät todella oikeuksiinsa, eikä korkealaatuisesta kuvauksestakaan tässä mielessä haittaa ole. Komein kaikista kohtauksista on valtoimenaan riehuvalle koskelle sijoittuva episodi, jonka aikana sekä kameramies että osa näyttelijöistä joutuivat veden varaan, näistä ensimmäinen joutui lopulta uimaan rantaan kamera mukanaan. Kuin ihmeen kaupalla kuvattu materiaali kuitenkin säilyi leikkauspöydälle asti, mutta Stillerille kyseessä oli niin karvas kokemus, ettei mies tämän jälkeen kuvannut enää urallaan ainuttakaan vastaavaa kohtausta.

Yleisesti ottaen Juha on jälleen ensiluokkaista jälkeä aikansa erinomaisilla näyttelijöillä, mutta omaan silmääni Stillerin alkuperäistekstiin tekemistä muutoksista erityisesti lopun kääntäminen päälaelleen harmitti kohtalaisen paljon. Mikäli Ahon romaani tai joku siitä tehty myöhempi filmatisointi ei ennestään ole tuttu, voin vain sanoa, että Stillerin näkemys eroaa niistä tässä mielessä kuin yö päivästä. Toisaalta suoraviivaistettu väännös alkuperäisestä lienee tavallaan myös elokuvamielessä toimivampi, mutta pysyn kuitenkin kannassani. Spoilaamaan en kuitenkaan rupea, joten saatte tällä kertaa katsoa ja kokea tämän ihmeen ihan itse.

En tiedä mitä tähän loppuun voisi oikeasti muuta enää sanoakaan, kuin että vaikka Stillerin Juha ei välttämättä kaikkein uskollisin näkemys Ahon romaanista olekaan, kuuluu tämä silti aiheen filmatisointien laadulliseen kärkipäähän. Niiden muiden näkemisestä tosin on aikaa jo kotvan verran, joten en osaa sanoa missä määrin tämä tarkalleen painii kotimaisten tekeleiden kanssa, mutta mututuntumalta voisin arvioida, ettei tästä ainakaan paljoa paremmaksi ole myöhempinä aikoinakaan päästy.


Arvio: 4.5/5


JOHAN, 1921 Ruotsi
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Arthur Nordén, Juhani Aho, Mauritz Stiller
Näyttelijät: Hildegard Harring, Jenny Hasselqvist, Lilly Berg, Mathias Taube, Nils Fredrik Widegren, Urho Somersalmi