Sirkus (1928)

Charles Chaplinin Sirkus tuntuu tekijänsä klassisen kauden luomukseksi yllättävänkin vähälle huomiolle jääneeltä elämykseltä siitäkin huolimatta, että se lukeutuu silkassa taloudellisessa mielessä tekijänsä kautta aikain menestyneimpiin hengentuotoksiin. Chaplinille itselleen Sirkuksen kuvaus oli yksi valtaisa katastrofien ja murheiden sarja, johon nähden likimainkin kelvollinen lopputulos on kenen tahansa käsistä melkoinen saavutus: koomikkomestari kävi näihin aikoihin raivokasta aviokiistaa, tämän äiti kuoli ja valtion veroviranomaiset alkoivat käydä tarkemmin läpi tähden kirjanpitoa ja löysivät epäselvyyksiä, joiden selvittelemiseksi Sirkuksen tuotanto joutui pahimmillaan kuukausien ajaksi katkolle.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tyylikkäästi loppuun asti saatu Sirkus sisältää lukuisia nimekkään tekijänsä uran komeimpia ja mielikuvituksellisimpia yksittäisiä kohtauksia, parhaimmillaan jopa hauskimpiakin. Varsin yksinkertainen, Chaplinin varhaisemmat lyhärit mieleen tuova juoni kertoo jälleen tutun kulkurihahmon kohelluksista. Tällä kertaa hahmo pakenee poliisia konkurssikypsään sirkukseen, jossa tämän huvittava kompastelu hykerryttää tahattomasti yleisön ja henkilökunnan nauruhermoja, taaten tälle itselleen pestin viihdearsenaalin uutena vetonaulana. Pahaksi onneksi kuitenkin paljastuu, että kulkuri osaa olla hauska vain tahattomasti…

Joten kyllä, toisin sanoen tarina on lähempänä perinteistä gagista toiseen juoksevaa viihdeshowta kuin varsinaista vakavaa draamaa. Tämä ei kuitenkaan mainittavasti pääse häiritsemään, sillä esittävän taiteilijan tosielämän ahdistus ja murhe on onnistunut inspiroimaan tätä luomaan koko joukon oikeasti ääneen naurattavia vitsejä, joista moni vähäisempi koomikko todennäköisesti olisi jo julistettu kansallissankariksi asti. Alussa esimerkiksi kulku eksyy valtavaan peilisaliin ja hetken verran ruudulla vilisee kokonainen joukko Chaplineita. Sirkukseen sijoittuvista kohtauksista hauskimpana on mainittava erityisesti trapetsikohtaus, jossa joukko pieniä apinoita kiipeilee Chaplinin varrella sekä Wilhelm Tell -kohtaus, jossa nälkäinen kulkuri päättääkin syödä päänsä päällä olevan omenan ja panna sen tilalle banaanin.

Chaplinin sirkuskomedia on hillitöntä naurutykitystä alusta loppuun, harmillisen monelta unohtunut loistoelokuva, joka ansaitsisi mielestäni huomattavasti nykyistä enemmän mainetta ja kunniaa. Tekijänsä kaanonin kirkkaimpaan parhaimmistoon Sirkus ei kuitenkaan lukeudu, mutta siitä olisikin omasta mielestäni voinut saada kautta aikain parhaan ja hauskimman lyhytelokuvan, jos sitä olisi pitkän produktion sijaan maltettu lyhentää muutamien turhan venytettyjen kohtausten verran kertaluokkaa tiiviimpään muottiin.


Arvio: 4.5/5


THE CIRCUS, 1928 USA
Ohjaus: Charles Chaplin
Käsikirjoitus: Charles Chaplin
Näyttelijät: Al Ernest Garcia, Charles Chaplin, Harry Crocker, Henry Bergman, Merna Kennedy, Tiny Sandford