Seitsemännessä taivaassa (1927)

"I'm not used to being happy... it's funny... it hurts!"

Vanhat tarinat tietävät kertoa yleisön suhtautuneen F.W. Murnaun maailman parhaaksi ja kauneimmaksi koskaan tehdyksi mykkäelokuvaksi ansaitusti hehkutettuun Auringonnousuun ilmestyessään vain yhtenä rakkausrainana muiden joukossa. Jälkikäteen tuntuu kovin hassulta ajatella moista vähättälyä niinkin tasokkaan teoksen kohdalla, mutta toisaalta aikansa asenteet kertonevat myös paljon suosionsa ja laatunsa aallonharjalla komeilleen romanttisen melodraaman tarjonnasta pelkästään vuoden 1927 aikana. Historiankirjoihin on esimerkiksi jäänyt Auringonnoususta tutun Janet Gaynorin nimi ensimmäisenä naispääosan Oscarin voittajana, vaikka todellisuudessa palkinto tuli peräti kolmesta genrensä lyhyen ajan sisällä julkaistusta klassikosta, joista Frank Borzagen Seitsemännessä taivaassa taitaa olla nykyäänkin kuuluisin heti Murnaun mestariteoksen jälkeen.

Monen muun kaltaisensa teoksen tavoin sijoittuu Seitsemännessä taivaassakin maailman kauneimmaksi ja romanttisimmaksi kaupungiksi tituleerattuun Pariisiin, tarkemmin sanottuna Belle Époquen eli "kauniin ajan" viimeisille vuosille. Charles Farrellin tulkitsema viemärityöläinen tulee pelastaneeksi Janet Gaynorin esittämän poliisien takaa ajaman enkelimäisen ilotytön esittelemällä itsensä tämän aviomieheksi. Tilanteen pakosta kaksikko päätyykin muuttamaan vastentahtoiseti yhteen miehen pieneen kattohuoneistoon, mutta ennen pitkää pari alkaakin tuntea syvempää vetoa toisiinsa ja lopulta myös rakastua palavasti. Tässä vaiheessa kaunis aika kuitenkin lähestyy uhkaavasti jo loppuaan ja sodan tuulten kohtalona on lopulta erottaa rakastavaiset toisistaan.

Voin melko turvallisin mielin sanoa jo nyt, että mikäli lukija on ikinä elämässään sattunut näkemään ainuttakaan myöhemmin tehtyä romanttista melodraamaa, on siinä melkoisella todennäköisyydellä lainattu kohtia Borzagen mestariteoksessakin käytetyistä perusideoista. Mihail Kalatozovin Kurjet lentävät esimerkiksi on rakennettu lähes identtisen juonikuvion ympärille rakastavaiset erottavasta sodasta, mutta muokattuna oman aikansa ilmastoon sopivammaksi. Tämän lisäksi tarinan kauniimpien piirteiden korostamiseksi koko muu elokuva on täynnä rappiota, likaa ja saastaa kuin Yö satamassa ja viemärityöläisen kattohuoneistostakin avautuu kätevästi kuvauksellisen kaunis näköala rakkauden kaupungin ylle kuin jossain Notre Damen kellonsoittajassa. Borzagen kontribuutio genrelleen ei tosin liene ollut kyseisten trooppien keksimisessä vaan enintään niiden täydellistämisessä ja popularisoinnissa taiteenlajin parissa.

Seitsemännessä taivaassa on tavattoman kaunis ja tunteellinen elokuva. Mielenkiintoisena detaljina tätä myös kuvattiin saman studion leivissä ja samaan aikaan Auringonnousun kanssa. Janet Gaynorkin joutui sukkuloimaan luovasti kahden elokuvan samanaikaisten kuvausten välillä ja tiettävästi Borzage vielä imikin valtavasti vaikutteita juurikin saksalaisilta alan mestareilta, erityisesti Murnaulta. Toisin kuin Murnaun ohjaustyön tapauksessa, nousi Seitsemännessä taivaassa välittömästi yleisön ja kriitikoiden suosikiksi sekä yhdeksi kaikkien aikojen menestyneimmistä mykän ajan teoksista, lukeutuen yhä tänäkin päivänä lievästä siirappisuudestaan huolimatta genrensä ja aikakautensa hienoimpiin amerikkalaisiin tuotoksiin.



Arvio: 5/5



7TH HEAVEN, 1927 USA
Ohjaus: Frank Borzage
Käsikirjoitus: Austin Strong, Benjamin Glazer, Bernard Vorhaus, H. H. Caldwell, Katherine Hilliker
Näyttelijät: Ben Bard, Charles Farrell, Janet Gaynor