Ollin oppivuodet (1920)

Uskotteko jos sanon, että Suomi oli jo 1900-luvun alussa suhteellisen hyvissä asemissa elokuvataiteensa kehityksen suhteen. Mitään sen suurempaa alan teollisuutta ei tietenkään tähänkään maahan syntynyt kuin vasta 20-luvun tietämillä, mutta silloisen Venäjän keisarikunnan ensimmäiset kokeilut tehtiin nimenomaan Suomen suuriruhtinaskunnan rajojen sisällä kauan ennen isovenäläisten omaa virallista debyyttiä. Valitettavasti tuosta meikäläisestä pioneeriajasta on nykyisin jäljellä vain muutamien katkelmien ja epämääräisten kirjallisten mainintojen suuruinen aineisto, joka ei välttämättä anna täysin oikeaa kuvaa tuon ajan kotimaisesta osaamisesta.

Teuvo Puron Ollin oppivuodet on vanhin meidän päiviimme asti säilynyt pitkä kotimainen mykkäleffa. Sen vähän perusteella, mitä sitä edeltäneen ajan töistä tiedetään, voi Anni Swanin klassiseen lasten- ja nuortenkirjaan perustuvaa teosta täysin oikeutetusti luonnehtia myös ensimmäiseksi todella merkittäväksi suomalaisen elokuvan klassikoksi. Pelkästään Puron teoksen ensi-ilta oli aikoinaan vastaitsenäistyneessä ja sodasta toipuvassa Suomessa valtaisa tapaus, johon otti osaa johtavia valtionpäämiehiä ja poliitikkoja silloista presidenttiä myöten.

Ollin oppivuosien tarinan päähenkilö on rikkaan porvarin hemmoteltu pikkupoika, joka karkaa kotoaan tapeltuaan naapurin pojan kanssa. Muutaman ylimääräisen käänteen jälkeen Olli löytääkin itsensä Tukholmasta huikentelevaisen suutari Simolinin (Erkki Karu) taloudesta. Paikallisten katupoikien kanssa ystävystyvä Olli päättää karata uuden isäntänsä taloudesta ja suunnata ystävineen kotiaan kohti. Aiemmasta kurituksestaan katumusta poteva Ollin isä uskoo kaiken aikaa kadonneen poikansa kuolleen.

Mikäli luulitte Ollin oppivuosien olevan pahuksen huono ja tylsä kotimainen draamahömppä, valmistautukaa suosiolla pettymään, sillä Puron ohjaustyö on oman aikansa mittapuullakin suorastaan erinomaista jälkeä. Silloisessa Suomessahan ei paljoa studioita ollut käytössä, joten suuri osa elokuvasta päädyttiin kuvaamaan selvästi aidossa ympäristössä, mikä antaa sille jo lähtökohtaisesti valtavasti rehellistä ja ajatonta realismin sävyä, joka monista saman ajan studioviritelmistä puuttuu tyystin. Jos lievästi ohuehkot henkilöhahmot jätetään laskuista, ovat Puron lahjat tarinankertojana ja tyylittelijänä jo tässä vaiheessa likimain samaa tasoa aikansa pohjoismaisten kärkiohjaajien kanssa.

Ollin oppivuosien klassikkostatus on näin ollen hyvin ansaittu. Kotimaisen mykkiksen taso noin yleensä on keskimäärin kaikkea muuta, kuin mitä sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Nyt kun niiden saatavuuskin on vihdoin kohdallaan taannoisen kotimaisen elokuva-arkiston digitalisoitumisen myötä, luulisi ja toivoisi niiden löytävän ystävänsä myös uudemman sukupolven parista – alkaen vaikkapa Ollin oppivuosista.


Arvio: 4/5


OLLIN OPPIVUODET, 1920 Suomi
Ohjaus: Teuvo Puro
Käsikirjoitus: Anni Swan, Teuvo Puro
Näyttelijät: Aarne Nyman, Alfred Idström, Uuno Kantanen, Erkki Karu