Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921)

Ylioppilas Martti on melkoinen kelmi ja lusmuilija: päivän toisensa jälkeen tämä tuhlaa lähinnä juopottelemalla, naisissa tai muuten vain kylillä synnillisissä humputteluissa. Rahansakin Martti on juonut tai pelannut, joten jotain tulonlähdettä pitäisi keksiä ja mieluusti myös mahdollisimman sukkelaan. Erään juoppolallitoverinsa suosituksesta Martti alkaakin narrata rikkaalta enoltaan rahaa tekaistun kihlauksensa varjolla. Kun eno lopulta päättää tulla nuoren parin luo vierailulle, joutuu Martin itselleen rakentama kulissikin kunnon koetukselle.

Monenmoisista kauhu-, draama- ja jopa trillerikokeiluistaan tunnettu Teuvo Puro ei varsinaisesti ole koskaan ollut ohjaajana erityisen juhlittu niinkään humoristina Erkki Karun tavoin. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa onkin vuosien varrella alkuaikojen menestyksestään huolimatta jäänyt jonkinlaiseksi unohdetuksi välisarjan työksi, joka on löytänyt vähäisenkin nyky-yleisönsä vasta viime aikoina – jos niitä harvoja tämän nähneitä uteliaita silmäpareja nyt voi yleisöksikään sanoa.

Syytä Puron kokeilun unhoitukselle ei varsinaisesti tarvitsekaan kovin kauaa miettiä, sillä pelkästään huumorimielessä miehen teos ei tunnu lähtevän siivilleen oikein millään, vaan paperilla varsin yksinkertainen farssimainen juoni tuntuu komedian sijaan vakavahkolta huijaridraamalta, johon on vain lisätty loppuun jonkinlainen epäuskottava ironinen käänne ja moraalinen opetus. Omasta puolestani tuonkin vähän olisi voinut suosiolla kääntää ryppyotsaisempaan muottiin, jolloin Puron elokuva olisi ollut ainakin johdonmukaisen jäyhä alusta loppuun asti.

Olen lukenut, että tämän elokuvan tekoaikaan tuotantoyhtiö oli enemmän tai vähemmän taloudellisissa ahdingossa ja kuvaukset olivat siksi jatkuvasti ongelmissa milloin aikataulun, milloin muiden resurssien suhteen. Oma teoriani kuuluu, että Puron taustajoukkoineen kärsimät ongelmat heijastuvat suoraan itse lopputuotteen tasoon, ja tällä todellisuudessa pyrittiinkin lähinnä nopeisiin riskittömiin tuottoihin firman pelastamiseksi konkurssilta. Selittäisi ehkä samalla, miksi luontokuvauksen kaltaiset perinteiset Puron teosten vahvuudetkin tuntuvat tämän komedian kohdalla kovin hutaistulta. Ehkä Puron teos onkin jonkinasteinen itseironinen vitsi firman itsensä senhetkisestä tilanteesta?


Arvio: 2/5


SE PARHAITEN NAURAA, JOKA VIIMEKSI NAURAA; 1921 Suomi
Ohjaus: Teuvo Puro
Käsikirjoitus: Erkki Karu
Näyttelijät: Emil Autere, Erkki Karu, Hemmo Kallio, Jalmari Rinne, Joel Rinne, Jussi Snellman, Ruth Snellman