Nukke (1919)

Niin kauan kuin muistan osanneeni lukea ja kirjoittaa, on South Park kuulunut itsestään selvänä osana omaa yleissivistystäni. Kaikkein paras ja hauskin yksittäinen jakso tuosta rääväsuisten, mutta samalla älyllisempien animaatioiden kruunaamattomasta kuninkaasta on kahdeksannen kauden viides jakso, nimeltään ”Awesom-O”, jossa Cartman tekeytyy lelurobotiksi päästäkseen käsiksi Buttersin arkaluontoisempiin salaisuuksiin, mutta saakin tietysti lopussa itse nenilleen. Pelkästään tuon kyseisen ajattoman viihdyttävän episodin nerokkaan kompakti perusidea nyt yksistään riittää huvittamaan aina ajasta ja paikasta riippumatta, yhä uudestaan ja uudestaan.

Vähänpä olisinkaan osannut aavistaa, että sama olikin tehty jo lähes täydet sata vuotta aiemmin Saksassa muuan Ernst Lubitschin voimin. Vai mitä esimerkiksi sanotte seuraavasta juonitiivistelmästä: Nuken kuvaamassa itseironisessa satumaailmassa naisia vierastava aristokraatti päättää rakentaa vaimokseen nuken. Nukentekijän tytär sattuu kuitenkin onnettomuudekseen hajottamaan tuon sievän luomuksen takaisin alkutekijöihinsä ja asettumaan itse sen tilalle herrasväen hääjuhliin menevään kuormaan nukeksi tekeytyneenä.

Nukkea katsoessa nousikin nopeasti mieleeni, ettei maailmassa taidakaan olla mitään niin monimielisen hauskaa ja kekseliästä, etteikö Ernst Lubitschin kaltainen komedian nero olisi sellaista jo joskus ehtinyt mielessään keksimään – tai peräti muutaman elokuvan verran ohjaamaankin. Nukessakin on selvästi lähdetty hyödyntämään alusta asti epäuskottavia pahvisia lavastuksia osana tarkoituksellisen satumaista tapahtumaympäristöä; alussa jopa nähdään Lubitsch itse hilpeästi kokoamassa paperinukeista koostuvaa leikkialustaansa, joka sitten tietysti herää henkiin oikeilla näyttelijöillä.

Petollista osaavat ennakkoluulot olla, sillä itsekin olin jo melkein odottamassa silkan alun kymmenminuuttisen perusteella lähinnä keskinkertaista komediaa. Lopulta sainkin omalaatuisen ironisen ja hyvällä maulla tehdyn yhteiskunta- ja uskontokriittisen farssin aristokraattisesta nukkefetissistä, joka kaiken muun lisäksi vielä herätti ajatuksia ja jätti lopussa hyvän mielenkin. Omalta osaltani voin vain sanoa, että rakastan Lubitschia sellaisella heteromiehen tavalla kuin vain osaan, ja ottaisin mieluusti itsekin morsiamekseni Ossi Oswaldan kaltaisen luonnollisen ilmeikkään ja sympaattisen naisen, jos siihen saisin mahdollisuuden.

Nukke on toisin sanoen loistoviihdettä, suositellaan lämpimästi jokaiselle mykän komedian, satuleffojen ja älyllisemmän farssin ystäville.


Arvio: 4/5


DIE PUPPE, 1919 Saksa
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: A.E. Willner, Ernst Lubitsch, E.T.A. Hoffmann, Hanns Kräly
Näytteljät: Josefine Dora, Lapitski, Marga Köhler, Max Kronert, Ossi Oswalda, Paul Morgan, Victor Janson