Vuorikissa (1921)

Mutta mitä muuta mielenkiintoista komediamestari Ernst Lubitsch ohjasikaan Saksan vuosinaan? No, vaikkapa tavoilleen uskollisesti tällaisen vanhan ajan preussilaiselle aristokraattis-militaristiselle yhteiskuntajärjestelmälle irvailevan farssin. Oikean elämän tarina muistaakseni kuului siten, että Lubitschilla oli tapanaan viettää tiettyjä kausia vuoristossa, ja tällä oli siksi taipumus kuvata säännöllisesti myös muutamia samoille maisemille keskittyviä komedioita ikään kuin varsinaisen studiokeskisemmän leipätyönsä keventäviksi vastineiksi.

Täysin vuoristoon ei Vuorikissakaan sentään keskity, vaan vuorottelee kestonsa mittaan äärimmäisen mielikuvituksellisen saksalaislavastuksen sekä aidon luonnonkuvan välillä. Visuaalista silmäniloa miehen työssä riittääkin tällä kertaa enemmän kuin monessa muussa aikansa teoksessa yhteensä, sillä Lubitschin taustajoukot eivät ole tyytyneet pelkkään ekspressionistiseen varjojen ja terävien kulmien viljelyyn, vaan tietty aikansa aristokraattiseen ja porvarilliseen muodollisuuteen liittyvä humoristinen hyperbolia on viety Vuorikissassa jo puhtaaseen surrealistisuuteen asti: parhaimmillaan lähes täysin abstraktit lavasteet eivät välttämättä esitä yhtään mitään, toisinaan kyseessä on jo melkein jonkinasteista sotilaskuvastoa ja aseita esittävää ironista dadaistis-kubistis-futuristista taidetta.

Vuorikissan visuaalista tyyliä onkin täysin mahdotonta syventävästi selittää auki, joten suosittelen lukijoita tarkastamaan Lubitschin luomuksen ihan omin näköelimin jo nähdäkseen, mistä luovuuden alkuräjähdyksestä onkaan tähän asti jäänyt elämässään paitsi. Omassa suosikkikohtauksessani nähdään tylsistynyt aristokraatti keinuttamassa jättimäistä surrealistista keinohevosta muistuttavaa rakennelmaa, mikä ilmeisimmin kertoo tekijöiden vertaavan herraskaista seremoniallista elämänmenoa pikkulasten leikkeihin. Ernst Sternin ja Max Gronertin lavasteet ovat ansainneet tässä tapauksessa varauksettomat ylistyssanat ainakin itseltäni, mutta miksei toki muutenkin.

Valitettavasti Vuorikissan käsikirjoitus vain ei yllä likimainkaan visuaalisen ilotulituksensa tasolle, vaan jää ikävällä tavalla vanhahtavaksi Lubitschin varhaisvuosien farssiksi, jossa juostaan paikasta toiseen, lennetään pyllylleen ja sanaillaan romanttisesti.Iki-ihanan Ossi Oswaldan tilalle oli tässä vaiheessa vuoristossa eläväksi villiksi ryövärinaiseksi löytynyt Pola Negri, joka ei omasta mielestäni omaa likimainkaan samanlaista karismaa ja jääkin siksi tämän rinnalla toiseksi näkemistäni Lubitschin ohjastamista komedienneista. Ilman loputtoman kiehtovaa visuaalista antiaan Lubitschin satiirinen komedia vajoaisi kuitenkin melkoisen syvälle unohdettavuuden suohon.


Arvio: 3.5/5


DIE BERGKATZE, 1921 Saksa
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Ernst Lubitsch, Hanns Kräly
Näyttelijät: Edith Meller, Hermann Thimig, Marga Köhler, Max Gronert, Paul Graetz, Paul Heidemann, Pola Negri, Victor Janson, Wilhelm Diegelmann