Morgiana (1972)

Jokin omituinen voima ajaa minua juuri nyt katsomaan yhä enemmän Juraj Herzin, tuon tsekkiläisen elokuvagotiikan unohdetun virtuoosin vieläkin unohdetumpia teoksia kohtaan. Ehkä hetki on vain oikea, tai sitten olen vain päästä varpaisiin innostunut miehen taatusta tavaramerkkityylistä, joka saisi käännettyä halinalleista kertovan lastenpiirretynkin Edgar Allan Poen teoksista ammentavaksi, klassista viktoriaanista kuolemaa ja epätoivoa henkiväksi mustaksi komediaksi.

Morgianasta voinee ainakin heti alkuun sanoa, että se on aivan kaikin mahdollisin tavoin mitä puhtainta Herziä, eli ainakin sopivan synkän mielenlaadun omaaville yksilöille äärimmäisen nautittavaa ja tyylitajuista, saksalaisesta ekspressionismista inspiraationsa saanutta rikos- ja goottiviihdettä erämaan hiekkaakin kuivemmalla ”herzläisellä” ironialla kuorrutettuna. Meikkaus ja puvustus esimerkiksi on vedetty tarkoituksella niin yli, ettei katsoja heti ymmärräkään yhden näyttelijän tekevän todellisuudessa kaksoisroolin rikkaina siskoksina.

Tällä kertaa tarina onkin kuin suoraan nuoren Alfred Hitchcockin varhaisista Hollywood-tuotoksista. Vanhassa hulppeassa viktoriaanisessa kartanossa asuu kaksi siskosta, joista toinen, vaaleisiin pukeutunut, on aina ollut näiden rikkaiden vanhempien ja potentiaalisten sulhasehdokkaiden suosikki. Siskoksista mustaa vaatepartta suosiva vähäisempi päättää murhata sisarensa huomaamattomasti myrkyllä. Koska tarina perustuu niin vahvasti erilaisille yllätyksille, en halua jatkaa tämän enempää. Sanotaan nyt vaikka, että loppua kohti matto vedetään pariinkin otteeseen täydellisesti katsojan jalkojen alta, kuten laadukkaassa jännärissä kuuluukin.

Herzin kauhuromanttinen rikostrilleri käynnistyy varsin verkkaisesti ja vihjaillen, mutta kun matka alkaa todenteolla taittua, ei teho muutamista nikotteluistakaan huolimatta juuri pääse turhaan katkeamaan. Pienistä kauneusvirheistä mainittakoon esimerkiksi vähän turhankin päälle liimattu ajoittainen kirkkailla väreillä ja kontrasteilla harrastettu kikkailu, joka ei oikeasti tuo koko juttuun oikein mitään lisäarvoa. Sitä vastoin talon kissan näkökulmaa emuloiva käsikamerakuvaus oli oikein näppärää ja kekseliästä jälkeä, vaikka parissa kohtaa leikkauksen sekoilut paistoivat läpi turhankin selkeästi. Eräässä kohtaa henkilöhahmo esimerkiksi putoaa kallionkielekkeeltä rantakivikkoon ja kuolee, mutta tökerö editointi paljastaa, että kohtaus on kuvattu selkeästi kahdessa eri paikassa, joista vain toisessa oli mainittavaa rantakivikkoa korkeampaa kalliota.

Tällaista yllätysten ympärille rakennettua leffaa on mälsää arvostella, koska siitä ei periaatteessa voi paljastaa yhtään mitään spoilaamatta kerralla koko muutakin leffaa. Lopetettakoon tämäkin nyt sitten suosiolla vain tähän. Henkilökohtaisesti pidän kovasti Juraj Herzin persoonallisesta synkästä tyylistä ja Morgianan pisteet lienevät omalla kohdallani jo pelkästään siksi hiukan yläkanttiin suhteessa yleiseen mielipiteeseen. Ilman niitä muutamia kämmejä kyseessä voisi olla kai ihan objektiivisestikin tekijänsä tyylikkäimpiä teoksia, mutta silkalla subjektiivisella tasolla koin jälleen saaneeni Herzin hellässä käsittelyssä rahoilleni enemmän kuin tarpeeksi vastinetta.


Arvio: 4.5/5


MORGIANA, 1972 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Juraj Herz
Käsikirjoitus: Alexander Grin, Juraj Herz, Vladimŕ Bor
Näyttelijät: Iva Janžurová, Ivan Palúch, Jana Sedlmajerová, Jiří Kodet, Jiří Lír, Josef Abrhám st., Josef Somr, Marie Drahokoupilová, Nina Divíšková, Petr Čepek, Zuzana Fišárková