9 Souls (2003)

Niin kauan kuin muistan Leffatykissä kirjoitelleeni, olen aina halunnut katsoa Toshiaki Toyodan 9 Soulsin. En enää muista miksi, mutta ilmeisesti olin jostain lukenut kyseessä olevan varsin onnistuneen japanilaisen elokuvan, ja onhan se myös sitäkin. Toisaalta kyseessä on jälleen sellainen tekijä ja teos, ettei itselläni ole juuri käsitystä kummankaan taustoista tai merkityksestä taiteenlajilleen. Ilmeisesti Toyoda kuitenkin lukeutuu nousevan auringon maan runsaaseen kastiin kulttitason tekijöitä, joilta löytyy filmografiastaan muutama mainitsemisen arvoinen ohjaustyö, mutta jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta ole toistaiseksi onnistuneet lyömään läpi valtavirran yleisön tietoisuuteen edes kotimaassaan.

9 Soulskaan ei varsinaisesti kuulu minkään valtakunnan mestariteosten kerhoon, mutta sen katsomalla ymmärtää helposti hitaampikin, miksi mies tunnetaan monessa lähteessä nimenomaan tästä leffasta. Kyseessä kun on vain ja ainoastaan positiivisella tavalla tekoaikansa näköinen ja kuuloinen vuoristoratamainen genresekoitus Sion Sonon ja muiden vastaavien kulttinimien hengessä. Toyodan elokuva alkaakin yhdeksän vangin paetessa pienellä asuntoautolla humoristiselle road tripille kohti toverinsa ammoin kätkemää aarrekätköä ja uutta elämää. Ensimmäisen puolikkaan verran tarina onkin sekoitus räävitöntä komediaa ja henkistä road movieta, mutta loppua kohden… tai no, ehkä parempi vain jättää tämä tähän.

Seuraava saattaa tulla monelle jonkinlaisena yllätyksenä, mutta Toyodan vankilapakoilu onnistui yllättäen vääntämään jopa allekirjoittaneen kyynisyyden iki-irvistykseen vääristämän suun mutrulle ja jopa naurattamaan ääneen. Ensimmäinen puolikas nimittäin tykittää sellaiseen tahtiin poskettoman älytöntä dialogia, lapsellisen viattomia pissavitsejä ja koomisia tilanteita, että tätä voisi melkein suositella jo ihan puhtaana komedianakin, vaikka kyseessä onkin periaatteessa vain perinteinen jippo, jolla katsoja saadaan imaistua värikkään jengin menoon mukaan yhä synkistyvälle ja vakavoituvalle pakomatkalle, joka saattaa lopussa jopa vähän liikuttaakin. En osaa valita kahdesta suosikkiani, mutta vanhan miehen suusta kuultava vertaus vankilasta ja persreiästä pakottaa kallistumaan alkupään puoleen.

Teknisestä puolesta taas voineen ainakin sanoa, että siihen vain harvoin kiinnittää katsoessa erityisemmin huomiota, mikä on toisaalta aina pätevän ja toimivan, joskaan ei elämää suuremman tekeleen merkki. Henkilökohtaisella tasolla voimakkaimmin mieleen jäi Toyodan elokuvan hieno ja omintakeinen rock-soundtrack, joka antoi lievässä psykedeeliydessään kokonaisuudelle parhaimmillaan unimaistakin tunnelmaa; oikeastaan vastaavaa kuulisi mieluusti soivan leffojensa taustalla taajempaankin niiden iänikuisten kyllästymiseen asti paukutettujen nostalgisten poppiveisujen sijaan.

Loppujen lopuksi pidin itse kovasti 9 Soulsista ja todennäköisesti tulenkin katsastamaan tämän uudemman kerran vielä lähitulevaisuudessa muutamaankin otteeseen. Jos olisin selkä seinää vasten pakotettu keksimään tästä edes yhden vakavahkon nurinan aiheen, löytyisi se päähenkilöiden määrästä, jonka vuoksi keskittyminen yksittäisiin henkilöhahmoihin tuntui kovin haastavalta, mutta ilmeisesti Toyoda onkin hakenut teoksessaan perinteikkään yhteisöllisempää näkökulmaa, joten suut suppuun siellä!


Arvio: 4.5


9 SOULS, 2003 Japani
Ohjaus: Toshiaki Toyoda
Käsikirjoitus: Toshiaki Toyoda
Näyttelijät: Chihara Junia, Genta Dairaku, Itsuji Itao, Kazuki Kitamura, Kiyohiko Shibukawa, Mame Yamada, Onimaru, Ryuhei Matsuda, Takuji Suzuki, Yoshio Harada