I Want to Let You Know That I Love You (2016)

Juhannus on kuulemma juopottelun, hukkumiskuolemien ja uusien perunoiden ohella myös rakkauden aikaa, joten lienee vain korkea aika arvostella heti perään yksi ”rakkaudesta” kertova anime-elokuvakin kaiken muun kukkuraksi. Japanilaisethan ovat tunnetusti erittäin romanttista kansaa, ja missäpä muussa taidemuodossa tuo jalo taito kukoistaisikaan yhtä kauniin näyttävästi kuin teiniyleisölle suunnatuissa, suurisilmäisten geneeristen teini-ikäisten animehahmojen kansoittamissa hentai... eikun kouludraamoissa. Ah, l’amour…

Vaikka kuinka yritin, en oikein saanut tällä kertaa itse tarinasta minkäänlaista selkeää kuvaa, mutta lukemani perusteella se perustuukin jonkun keskinkertaisen j-pop -yhtyeen väsähtäneeseen kappaleeseen, joten asiain laita tuskin tulee yllätyksenä. Silmämääräisesti kyseessä on pelkkien suurisilmäisten animeteinien asuttama animemaailma ja yläaste, jossa yksi punatukkainen teinityttö sattuu rakastamaan yhtä violettitukkaista teinipoikaa, mutta teinityttö ei vain uskalla tunnustaa rakkauttaan. Samaan aikaan joku toinenkin animetyttö on rakastunut johonkin toiseen animepoikaan, mutta…

Suoraan sanottuna olin valmis jo ensimmäisten minuuttien jälkeen valmis repimään silmät päästäni ja hirttämään itseni omiin kalsareihini, mutta jokin suurempi voima sai minut pidättäytymään itseni tappamiselta ja katsomaan tämän leffan suosiolla loppuun. I Want to Let You Know That I Love Youssa nimittäin yhdistyvät kaikki nykypäivän animen huonoimmat piirteet niin ainutlaatuisen karmaisevalla tavalla, että armahtavan lyhyestä kestostaan huolimatta katsojaparka ehtii rukoilemaan itselleen vapauttavaa eutanasiaa, koomaa ja aivokuolemaa jo pitkälle ennen puoliväliä.

Miten ja miksi tällainen hengetön ja sieluton raakile on koskaan päässyt etenemään mihinkään tekijöiden käsistä, voi vain mielessään kuvitella. Harvoin nimittäin tulee vastaan yhtä tyhjänpäiväisellä käsikirjoituksella varustettua teinitöräystä vastaan edes Disney Channelilla – huonoimmissakin Disney-tuotoksissa nimittäin on vähintään jonkinlainen ”juoni”, henkilöhahmoja joita pystyy seuraamaan iskemättä refleksinomaisesti nyrkkiään televisiosta läpi sekä dialogia joka koostuu muustakin kuin pelkästä itkemisestä. Näiltä tyypeiltä ei yksikään edellisistä näyttäisi onnistuneen, mikä on jo melkoinen saavutus itsessäänkin, mutta kaiken kukkuraksi neropatit päättivät vielä ynnätä sekaan muutaman sekunnin pituisen, ilmeisesti romanttiseksi tarkoitetun pianomelodian, joka nyt viimeistään saa katsojan kuin katsojan repimään korvatkin päästään ja hyppäämään lähimpään kaivoon.

En toisin sanoen osaa edes kuvitella kenelle tämäkin elokuva on oikeasti suunnattu, mutta mikäli vain vähääkään arvostaa omaa ja televisionsa terveyttä, tuskin ainakaan lukeutuu siihen harvalukuiseen joukkoon.


Arvio: 1/5


ZUTTOMAEKARA SUKIDESHITA: KOKUHAKU JIKKOU IINKAI, 2016 Japani
Ohjaus: Tetsuya Yanagisawa
Käsikirjoitus: HoneyWorks, Yoshimi Narita
Näyttelijät: Gero, Hikaru Midorikawa, Hiroshi Kamiya, Kana Asumi, Kenji Suzumura, Momo Asakura, Natsuki Hanae, Sora Amamiya, Yuki Kaji