Hänen armonsa testamentti (1919)

Olen tainnut salaa mielessäni pakoilla tämän kyseisen teoksen katsomista jo ties kuinka kauan, sillä mikään merkki taivaan alla ei antanut tästä etukäteen kauhean maireaa kuvaa. Hänen armonsa testamentti vaikuttaisi kaiken muun ohella olevan jälleen niin obskuuria kamaa, ettei siitä ole minkäänlaisia arvosteluja tai keskusteluja edes asiaan vihkiytyneillä sivustoilla, vaikka kyseessä on lajityypissään nimekkään ohjaajan luovan kultakautensa keskivaiheilla kokoon kursima tuotos. Kukaan muu itseni lisäksi ei toisin sanoen vaikuta maailmassa olevan kiinnostunut tai edes tietoinen koko tekeleen olemassaolosta, mikä tässä tapauksessa voi tarkoittaa melkein mitä tahansa kahden ääripään välillä.

Hänen armonsa testamentti on kuitenkin olevinaan jonkinlainen komedia ja se on tuotettukin vajaan vuoden ennen Mauritz Stillerin oivallista Erotikonia. Ilmeisesti ruotsalaiset tuumasivat hupailujen myyvän paremmin kansainvälisillä markkinoilla ja niiden tuotantoon panostettiinkin siksi hetkellisesti oikein kunnolla, vaikka Sjöström itsekään ei ollut erityisen tunnettu genren kaksisena osaajana. Ehkä tästä johtuukin, ettei Hänen armonsa testamentti olekaan kauhean kaksinen tai inspiroitunut elämys oikein missään maallisessa tai hengellisessä mielessä, kuin ohjaajaa ei olisi homma alunperinkään kiinnostanut laisinkaan. Pelkoni osuivat näin ollen pahemman kerran oikeaan.

Nimenkin vihjaten kyseessä on vanhan aristokraatin testamentin ympärille rakennettu komedia, jonka tarkemmasta sisällöstä en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata, sillä mielenkiintoni lopahti tarkkaavaisuuteni mukana täydellisesti jo ensimmäisten minuuttien jälkeen koko homman romahtaessa nopeasti täysin itseensä. En varsinaisesti kuitenkaan onnistunut bongaamaan koko komeudesta ainuttakaan hauskaa vitsiä, mutta ilmeisesti tässä pitäisi olla kyse herran ja käskyläisen suhteella sekä ihmisten ahneudella leikittelevästä satiirista, mutta kokonaisuus ei vain toimi millään mittakaavalla ollenkaan: jokainen henkilöhahmo on pelkästään hengetön ja tylsä, kuvaus on parhaimmillaan keskinkertaista jälkeä ja leikkauskin muutamaa alussa nähtävää niksiä lukuun ottamatta luokkaa plääh ja plööh.

Hänen armonsa testamentti on yksinkertaisesti kömpelö, pitkäveteinen, vanhentunut ja äärettömän pinnallinen elokuva, jota tuskin jaksaa katsoa nykypäivänä hillittöminkään cinefiili kuolematta jossain vaiheessa silkkaan tylsyyteen. Ehkä kunnollisella restauroinnilla ja säestyksellä käsillä olevasta tekeleestä voisi saada ihan kalun, mutta tämän huonon tunnettuuden vuoksi moista lienee turha odotella ainakaan lähiaikoina. Onneksi Victor Sjöström päätti jatkossa pidättäytyä vain omalla vahvuusalueellaan perinteisen draaman parissa ja jättää tällaiset komediat muiden huoleksi.


Arvio: 1.5/5


HANS NÅDS TESTAMENTE, 1919 Ruotsi
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Hjalmar Bergman, Victor Sjöström
Näyttelijät: Augusta Lindberg, Carl Browallius, Georg Blickingberg, Greta Almroth, Karl Mantzius, Semmy Friedmann, Sture Baude, Tyra Dörum