Joosef - unten kuningas (2002)

Saamattomuus on tämän maailman synneistä kaikkein raskauttavin ja typerin. Laiskuus sentään stimuloi luovuutta ja kannustaa keksimään helpompia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, mutta saamattomuus pelkästään lamauttaa ja veltostuttaa. Näinpä olen tainnut itsekin tähän vihoviimeiseen inhimilliseen paheeseen viime aikoina langeta, mutta ainakin voin vedota muihin kiireisiini sekä mielessäni pyörittelemiini teorioihin oikeaoppisen arvostelun muodosta ja sisällöstä. Vaivauduinpa ihan elokuvankin katsomaan alusta loppuun ilman välitaukoja. Jotain konkreettista on siis oikeasti tällä välillä tapahtunutkin!

Joosef – unten kuningas, kansanomaisemmin ”se uskovaispropagandaleffa” ei varsinaisesti ollut omilla must see -listoillani kovinkaan korkealla, mutta jostain syystä päädyin tämänkin puolivahingossa katsastamaan. Alkujaanhan DreamWorksilla oli suuria suunnitelmia tästä teoksesta jonkinlaisena Egyptin prinssin henkisenä jatko-osana, mutta monenmoisten tuotannollisten ongelmien jälkeen firman johto menetti uskonsa koko projektiin, ja lopulta halvalla kokoon kursittu lopputulos päädyttiinkin julkaisemaan suoraan videolla, jotta tekijöille jäisi vaivannäöstään jotain käsiinsä. Lopputulos ei edelleenkään ole kovin tunnettu tai menestyksekäs, mutta tulipahan kai tehtyä.

Henkisen edeltäjänsä tavoin Joosefissa on kyse tribuutista kaikille vanhan ajan raamatullisille Hollywood-spektaakkeleille. Tällä kertaa Ben Huria muistuttava ydintarina kertoo pyhäkouluvuosilta sekä uskonnontunneilta tutustua kanaanilaisesta Joosefista, jonka kateelliset veljet myyvät orjaksi Egyptiin, ja joka unienselittäjän lahjoillaan nousee paikallisten mahtimiesten suosioon. Uskonnolliseksi propagandaksi leimautuneeksi teokseksi sekaan on mahtunut varsin maltillisesti minkäänlaista erityistä hihhulointia, enkä ainakaan itse usko senkään vähän olevan este kenellekään avoimella mielellä animaatioitaan katsovalle.

Mitä niihin paljon puhuttuihin tuotannollisiin ongelmiin tulee, pystyy Joosefista helposti bongaamaan muutamia selkeitä säästösyistä improvisoituja lainoja Egyptin prinssistä, lähtien vaikkapa useista taustoista, hahmomalleista ja muista yksityiskohdista, jotka lähinnä muistuttavat katsojaa siitä, miten suurempi ja komeampi kyseinen teos on tähän halpikseen verrattuna. Kovin halvanoloiset ja aivan liian tiuhaan viljellyt pop-musiikit, sekä erityisesti Ben Affleckin rautakankimaisen kuiva ja eloton suoritus pääosassa eivät ainakaan osakkeita tässä suhteessa riitä nostamaan keskivertoa paremmalle puolelle edes omassa halpissarjassaan.

Tiedättekö mitä? Itselleni jäi kuitenkin kaikesta huolimatta Joosefista kohtuullisen positiivinen maku suuhun, mitä ei monista DreamWorksin viime vuosien tuotoksistakaan voi aina sanoa. Tarina itsessään on heikkoine ja pinnallisine hahmoineenkin tuttu ja turvallinen itsensä, sillä on lopussa erittäin positiivinen sanoma anteeksiannosta ja animaatiokin on erityisesti unijaksoissa helposti mielekkäämpää katsella kuin useimmissa saman lajin teoksissa yleensä. Jos Joosef olisi menty julkaisemaan teatterissa, voisi oma suhtautumiseni olla huomattavasti nuivempi, mutta vaikkapa Disneyn samoihin aikoihin rahastusmielessä suoraan videolla julkaistujen kelvottomien jatko-osien rinnalla Joosef loistaa keskinkertaisenakin täysin omassa luokassaan.


Arvio: 3/5


JOSEPH: KING OF DREAMS, 2002 USA
Ohjaus: Robert C. Ramirez, Rob LaDuca
Käsikirjoitus: Eugenia Bostwick-Singer, Joe Stillman, Marshall Goldberg, Raymond Singer
Näyttelijät: Ben Affleck, James Eckhouse, Jodi Benson, Judith Light, Mark Hamill, Maureen McGovern, Richard Herd, Richard McGonagle, Steven Weber