Kummitustalon salaisuus (1925)

Mennään suoraan asiaan: Kummitustalon salaisuuden juoni on kuin suoraan kauhuelokuvan kulahtaneimpien kliseiden ja trooppien tarvikevaraston pölyisimmältä perähyllyltä. Kyseessä on toisin sanoen niitä sellaisia elokuvia, jossa yö on aina synkkä ja myrskyinen, hullu tiedemies valmistelee yksinkertaisen apurinsa avustamana koetta, jossa ihmissielu siirretään tieteen voimin ihmisruumiista toiseen ja tapahtumat sijoittuvat synkkään mielisairaalaan, jonne joukko ihmisiä on pakkautunut suojaan sateelta selvittämään mysteeriä. Samaan aikaan paikallinen yksityisetsivä selvittää kadonneiden kansalaisten ympärille kiedottua vyyhtiä. Koko komeus yrittää vielä tasapainoilla hölmön komedian ja kauhun välimaastossa.

Roland Westin ehkä tunnetuin leffa edustaakin puhtainta mahdollista tiivistelmää jotakuinkin kaikista maailman kauhuelokuvakliseistä, joita West olikin ideoimassa ja popularisoimassa jo varhain 20-luvun Hollywood-kauhuviihteen pioneerivuosina. Kummitustalon salaisuutta onkin helppo nimittää yhdeksi koko genren perustavanlaatuisimmista kulmakivistä, jota katsoessa kaikkein hauskinta onkin bongata myöhempien tekijöiden siitä lainailemia ideoita. Monelle saattaa esimerkiksi tulla yllätyksenä, että mm. Painajainen Elm Streetillä -sarjan surrealistisissa gageissa viittaillaan todellisuudessa tuon tuostakin vanhojen klassikoiden suuntaan: mm. klassinen kohtaus, jossa Freddyn sängystä kohoavat kädet imaisevat teinin sairaalavuoteen syövereihin on suoraa lainaa Kummitustalon salaisuudesta.

Silkan historiallisen arvon, ideabongailun ympärille kehittämäni pöhkön juomapelin ja ihastuttavan klassisen kauhuestetiikan ohella en ainakaan itse tosin saanut Kummitustalon salaisuudesta niin paljon iloa irti kuin mitä olisin halunnut, Westin pioneerityössä konsepti on kuitenkin vielä varhaisella prototyyppiasteella ja perusjuoni jo pelkästään siksi melkoista sillisalaattia. Vakavan ja koomisen välimaastossa irvistelevän Lon Chaneyn rooli arkkityyppisenä hulluna tiedemiehenä on ehdottomasti Westin teoksen vahvuus, mutta harmittavasti Chaney pääsee väläyttämään osaamistaan vasta jälkimmäisen puolikkaan pyörähdettyä käyntiin, joten se siitä.

Elokuvahistoriasta, mykkäleffoista ja kauhun alagenrejen kehityksestä kiinnostuneille Kummitustalon salaisuus on melkoinen karkkipussi tupaten täynnä monenkirjavia kiinnostavia yksityiskohtia, joita ei kaiken arkijärjen mukaan osaisi kuvitellakaan olevan perua näin muinaisilta ajoilta. Elokuvana kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kaikkein onnistunein tai viihdyttävin tapaus, joten sellaista etsiville suosittelen ennemmin Hammerin hupsua Frankenstein vangitsi sielun -leffaa, joka on käytännössä löyhä remake samasta aiheesta. Jopa Hammer imi vaikutteita Westin höpsöstä kauhuprototyypistä!


Arvio: 2/5


THE MONSTER, 1925 USA
Ohjaus: Roland West
Käsikirjoitus: Albert Kenyon, Crane Wilbur, Roland West, Willard Mack
Näyttelijät: Charles Sellon, Gertrude Olmstead, Hallam Cooley, Johnny Arthur, Knute Erickson, Lon Chaney, Walter James