Naissielun iltahämärä (1913)

Venäläisen elokuvan historia ajalta ennen Neuvostoliittoa on tekijöineen kauniisti sanoen melkoisen unhoon jäänyttä salatiedettä, josta ei välttämättä ota selvää edes venäläinen yleisö itse. Varmuudella tiedetään maan elokuvateollisuuden alun sijoittuvan vuoden 1908 tietämille, mutta räjähtäneen todenteolla eloon viimeistään sotavuosien sensuurin ja ulkomaisten teosten tiukan maahantuontikiellon vuoksi. Harva sikäläinen nimi herättänee enää nykyään minkäänlaisia suurempia tunteita, mutta yksi ohjaajasuuruus kuitenkin kannattaa jokaisen mykkiä harrastavan ottaa suosiolla haltuun: Jevgeni Bauer.

1800-luvun puolivälissä tähän maailmaan Moskovassa syntyneen Jevgeni Bauerin elämästä tiedetään varmuudella tämän valmistuneen nuorena miehenä paikallisesta taideakatemiasta ja työskennelleen elämänsä aikana lukuisissa eri ammateissa ennen siirtymistään vasta keski-iän tietämillä elokuvataiteen pariin. Lopputuloksena syntynyt Naissielun iltahämärät lienee yksi historian mielenkiintoisimmista debyyteistä, eikä ainoastaan tekijänsä vaan myös aikakauteen suhteutettuna edistyksellisen tyylittelynsä ja tekniikkansa puolesta.

Naissielun iltahämärä on tarina yltäkylläiseen porvarillis-yläluokkaiseen elämään kyllästyneestä nuoresta Vera Dubovskajasta, joka päättää käyttää aikansa ja rahansa kaupungin huonompiosaisten auttamiseen. Onnettomuus kuitenkin seuraa, kun paikallinen öykkäri onnistuu viekkaudella ja vääryydellä houkuttelemaan naiivin neitosen luokseen vain raiskatakseen tämän. Myöhemmin häväisty nainen kasvaa riippumattomuuteen elämäänsä hallinneista miehistä, mutta Veran tunnollaan kantama vanha taakka johtaa lopulta tätä rakastavan ruhtinaan tragediaan.

Venäjällä vuonna 1913 tuotetuksi debyyttiohjauksesi Naissielun iltahämärä on suorastaan häkellyttävän kypsää ja edistyksellistä tekoa; Bauer oli jo tässä vaiheessa selvästi irtautumassa perinteisen tönkön teatraalisesta lavastetaiteilusta elävässä ympäristössä kuvattuun materiaaliin, yksinkertaisiin siluetteihin ja jopa kamera-ajoihin asti. Tässä vaiheessa tekniikka on vielä hyvin yksinkertaista ja varovaisesti sovellettua, mutta yhdistettynä mukavan lyhyehköön kestoon, yllättävänkin synkkään tarinaan, monessa suhteessa edelleen näyttävään kuvaukseen sekä kaikin puolin aikansa mittapuulla ensiluokkaiseen toteutukseen yleensä, lienee kyseessä ilmestymisvuotensa huippua edustavaa surumielisempää melodraamaa ihan kansainväliselläkin tasolla.

Hyvä uutinen tietysti on, ettei Naissielun iltahämärä edusta likimainkaan Bauerin harmillisen lyhyeksi jääneen uran parasta osaamista, vaan miehen näkemys luonnollisesti kehittyi ja kypsyi pitkälle vielä tämänkin jälkeen. Pelkästään historiallisessa mielessä on vähintäänkin mielenkiintoista tutustua näinkin vanhaan elokuvatuotantoon, mutta vanhan venäläisen draaman ollessa kyseessä kauan sitten kadonneen aristokraattis-porvarillisen kulttuurin kuvaus vain lisää Bauerin ja muiden aikansa nimitekijöiden unohdettujen suurteosten vetovoimaa entisestään.


Arvio: 4/5


SUMERKI ZHENSKOI DUSHI, 1913 Venäjä
Ohjaus: Jevgeni Bauer
Käsikirjoitus: V. Demert
Näyttelijät: A. Ugrjumov, V. Brianski, V. Demert, Vera Tšernova