Nunna ja paholaiset (1961)

Tässä elokuvassa on nunnia. Tässä elokuvassa manataan myös paholaista. Tämä elokuva on myös merkitty kauhu-genreen kuuluvaksi, mutta katsoja varokoon, sillä kyseessä on ensisijaisesti hidas ja viipyilevä ryppyotsainen puolalainen taideleffa, jossa ei kaikenlaisista markkinointipuheista huolimatta nähdä laisinkaan villejä maskeerauksia, erikoistehosteita tai muita vastaavia tilpehtöörejä. Joku minua viisaampi voisikin sanoa, että mikäli mielii tällaisesta saada perinteisessä mielessä minkäänlaisia pelonväristyksiä, lienee yksinkertaisesti suoralta kädeltä syytä katsoa jotain aivan muuta, vaikkapa muuan amerikkalaisen samasta aiheesta tehty manausklassikko vuodelta 1973.

Toinen mainitsemisen arvoinen teos tässä yhteydessä on Ken Russellin Paholaiset, jolle Jerzy Kawalerowiczin näkemys on periaatteessa ideatasolla lähes suoraa jatkoa, vaikka reilu vuosikymmen sitä ennen onkin ilmestynyt. Varsinainen tarinahan kuuluu siten, että muuassa nunnaluostarissa on riehunut vanha ystävämme sarvipää viattomia sieluja riivaamassa, ja aiemmin hekumallista hysteriaa tutkimaan lähetetty kirkonmies on poltettu roviolla. Kawalerowiczin elokuvan alussa Surin-nimellä tunnettu hurskas pappi saapuu samaiseen luostariin yrittämään pelastaa nunnien kuolemattomia sieluja uskonveljiensä tukemana, mutta päätyykin lopulta vain itse vihtahousun valtaan.

En täysin ymmärrä, miksi Nunna ja paholaiset on koskaan ”kauhuksi” menty luokittelemaan, sillä synkän ja tekoaikaan kohua herättäneen aiheen itsensä lisäksi alagenren suuntaan viittaa lähinnä Lucyna Winnickan parhaimmillaan pirullisen intensiteettinen roolisuoritus kuvankauniina riivattuna abbedissana, sekä tietysti jyrkkiä mustavalkoisia kontrasteja hyödyntävä, Ingmar Bergmanin, Frantisek Vlacilin ja Carl Theodor Dreyerin teokset mieleen tuova lakonisen tyylikäs kuvaus, joka jo yksinään sai tarinan tuntumaan karummalta ja uhkaavammalta kuin mitä se pohjimmiltaan onkaan.

Yksikään kunnon manausleffa ei ole aito ja oikea lajinsa edustaja ilman muistettavaa riivaajankarkotuskohtausta, eikä Nunna ja paholaisetkaan ole säännöstä poikkeus. Jo varsin aikaisessa vaiheessa nähtävä jakso on parhaimmillaan hypnoottinen, suorastaan sähköinen kokoelma toinen toistaan iskevämpiä koreografioita ja henkien taistelua kirkonmiesten ja nunnien välillä, jota edelleen korostaa hengellisen rälssin laulun, ankean hiljaisuuden, kirkonkellojen ja kikattavien nunnien muodostamien äänten levoton abstrakti vuoropuhelu. Kyseessä on yksinkertaisesti pirun tyylikäs kohtaus, piru vie!

En varsinaisesti voi alkaa spoilaamaan turhia, mutta oman (ja monen muun) tulkinnan mukaan Kawalerowicz ilmeisesti vihjaa elokuvallaan tarinan varsinaisen pirun piilevän aivan jossain muualla kuin yliluonnollisten voimien hyppysissä: ihmisissä itsessään, inhimillisten intohimojen tukahduttamisessa ja kirkon oppien sekä oikean uskon alitajuntaisessa epäilyssä. Lopussa paholaisen valtaan joutunut uskonmieskin päätyy keskustelemaan (symbolisesti?) rabbikaksoisolentonsa kanssa uskostaan sekä riivaajan olemuksesta, ilmeisesti heränneen kielletyn epäilyksen ajamana. Pelastusta ja yksinkertaisia vastauksia ei lopulta kuitenkaan ole näköpiirissä, vaan tuhoon tuomitun yksilön sekä koko ihmissuvun kohtalona on loputon kadotus.

Haluttaisi niin kovasti ylistää Nunna ja paholaiset maasta taivaaseen monen muun nettikriitikon tapaan, mutta itse koin ehkä vähän tahattomankin samankaltaisuuden jo aiemmin mainitsemiini suosikkiohjaajiini siinä määrin häiritseväksi, että mikä tahansa vika tässä olikaan, tuntui se helposti monikertaistuvan omassa alitajunnassani näiden miesten polttomerkin tavoin mielessä kutisevien mestariteosten rinnalla helposti miljoonakertaiseksi ongelmanipuksi. En muista milloin olisin vastaavaan ironiseen ongelmaan törmännyt, mutta omapa on häpeäni. Nunna ja paholaiset on kelpo taide- ja nunsploitaatio-elokuva, mutta perinteisenä kauhuna tätä ei kannata alkaa kyllä katsomaan sitten yhtään.


Arvio: 4/5


MATKA JOANNA OD ANIOLOW, 1961 Puola
Ohjaus: Jerzy Kawalerowicz
Käsikirjoitus: Jerzy Kawalerowicz, Tadeusz Konwicki
Näyttelijät: Anna Ciepielewska, Franciszek Pieczka, Halina Wohl-Billing, Jarosław Kuszewski, Jerzy Kaczmarek, Kazimierz Fabisiak, Lucyna Winnicka, Magda Teresa Wójcik, Maria Chwalibóg, Mieczysław Voit, Stanisław Jasiukiewicz, Zygmunt Zintel