perjantai 19. kesäkuuta 2020

Vuokralainen (1927)


Iso-Britannia ei varsinaisesti koskaan ole tunnettu minään elokuvataiteen luvattuna maana, vaikka muutamia maailmanluokan tekijöitä ja teoksiakin maasta löytyy. Mutta harvapa oikeasti tietää, että saarivaltiollakin on ollut oma lähtemättömän jälkensä myöhempiinkin tekijöihin jättänyt ”kultakautensa” aivan 1900-luvun alkuvuosina. Brittiläisen kulta-ajan teoksia voinee verrata vähän saman ajanjakson Georges 
Mélièsin ja muiden ranskalaisten pioneerien kokeellisempiin luomuksiin, vaikkakin ote Ison-Britannian tekijöillä on perinteisesti ollut kanaalintakaisia kikkailijoita maanläheisempi ja riisutumpi, suorastaan lakonisempi.

Vuonna 1927 ilmestynyt VuokralainenAlfred Hitchcockin järjestyksessä kolmas pitkä elokuva keräsi ilmestyessään mainetta kautta aikain parhaana brittiläisenä elokuvana. Mykän ajan tuotoksista puhuttaessa titteli lieneekin enemmän kuin ansaittu, mutta historiallisessa mielessä kyseessä on ainakin omasta mielestäni kaikkein kiinnostavimpia ohjaajansa teoksista ihan jo syystä, että nimenomaan tässä yhdistyivät ensimmäistä kertaa ne tietyt elementit, jotka tapaavat leimata Hitchcockin koko tuotantoa ajassa eteenpäin aina tämän kuolemaan asti.

Kuten varmaan Hitchcockilta sopiikin jo tässä vaiheessa odottaa, on kyseessä mitä klassisin rikosjännäri, jota kuvitella saattaa: Sumuisessa Lontoossa vaanii vaaleaverisiä nuoria naisia janoava sarjamurhaaja. Pikkuiseen porvarilliseen taloseen saapuu salaperäinen muukalainen, joka on iskenyt silmänsä paikalliseen vaaleaveriseen neitoon, talon isäntäväki alkaa epäillä öisin omilla teillään kulkevaa vuokralaistaan murhaajaksi. Lopussa on tietysti yksi kuuluisa twisti, jota en voi spoilata kenellekään, mutta kyseessä on yksi koko Hitchcockin uran kuuluisimmista ja käytetyimmistä teemoista, joka tähän teokseen keksittiin todellisuudessa puolivahingossa, sillä tekijät eivät halunneet kuvata suosittua tähtinäyttelijää murhaajana.
Vasta Vuokralaisen katsominen osana suurempaa mykkäelokuvamaratonia paljastaa, miten paljon aikaansa edellä olevasta teoksesta onkaan kyse. Hitchcock on selvästi jo irtaantunut vanhahtavista teatteripuitteista kohti myöhempää modernimpaa ilmaisuaan erilaisine saksalaisvaikutteisine kuvakulmineen, kamera-ajoineen ja leikkauksineen. Pelkästään Vuokralaisessa kehittelemiä ideoitaan Hitchcock on sellaisenaan kierrättänyt armotta monissa klassikoissaan jopa yksittäisiä kuvia myöten: Frenzy esimerkiksi on lähes suora remake tästä leffasta, vuokratalo eri kuvakulmineen on lainattu suoraan Psykoon ja vuokralaisen identiteettiä koskeva jännitysvaihe on sellaisenaan selvästi toiminut pohjana Epäilyksen varjolle. Vuokralaisessa on jopa viittauksia Psykon kuuluisaan suihkukohtaukseen.

Vuokralainen on järjestyksessä Hitchin kolmas ohjaustyö, mutta ensimmäinen varsinainen ”Hitchcock-elokuva”, jollaiseksi miehen omimmat tuotokset on tapana mieltää. Vaikka käsillä oleva klassikko on ohjattu vain muutama vuotta The Pleasure Gardenin jälkeen, tuntuu Hitchcock edistyneen ohjaajana ainakin kymmenen vuoden edestä aina siihen pisteeseen, että varsinaisia moitteita saa alkaa hakea jo täikamman kanssa. Tässä tapauksessa haaviin jää kovin hutiloidulta ja epäuskottavalta maistuva lopetus, jonka Hitchcock luonnollisesti korjasi Frenzyssä lisäämällä murhaajan roolia itse tarinassa.
Hitchin komea Vuokralainen on kaikin mahdollisin tavoin brittiläisen lakonisen tyylikästä ja ajatonta mykän ajan jännäriviihdettä, vaivaton katsoa ja nauttia nykyäänkin. Erityisesti teoksen poikkeuksellista paikkaa Hitchcockin itsensä filmografiassa korostaa, ettei miehen muu tuotanto yllä likimainkaan tälle tasolle vielä pitkiin aikoihin, vaan mestari päätti jostain käsittämättömästä syystä alkaa kokeilla taitojaan erilaisten epäonnistuneiden genresekoitusten parissa vielä kultasuonen löytämisen jälkeenkin. Kaikkien aikojen parhaiden brittielokuvien yleisessä kaanonissa Vuokralainen lienee kuranttia kamaa yhä edelleen.


Arvio: 4.5/5


THE LODGER: A STORY OF THE LONDON FOG, 1927 Iso-Britannia
Ohjaus: 
Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: 
Eliot Stannard, Marie Belloc Lowndes
Näyttelijät: 
Arthur Chesney, Ivor Novello, June, Malcolm Keen, Marie Ault

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.