A Romance of Happy Valley (1919)

Olin suunnitellut kirjoittavani tästä pikkuisesta teoksesta muutaman rivin verran tajunnanvirtaa jo vuosia sitten heti True Heart Susien jälkeen, mutta taisin unohtaa koko jutun syystä tai toisesta ennen kuin ehdin riviäkään raapustamaan. Ehkä tehtävä oli vain liian haastava, sillä A Romance of Happy Valley on kuin sen suora peilikuva niin hyvässä kuin pahassakin, mutta enimmäkseen vain hyvässä. Edellä mainitun saaminen vähäisestä mielestään taisikin olla välttämätöntä sankariteko tämänkin vaatimattoman epistolan tuottamiseksi toistelematta aiempia sanomisiaan. Noh, nyt se sitten on tehty, joten…

Tervetuloa takaisin D.W. Griffithin idealisoidulle vanhalle maaseudulle, jossa kaikki ihmiset ovat aina onnellisia, hyvät tavat ovat edelleen kunniassa ja piplian sana ohjaa kuolemanjälkeistä elämäänsä murehtivien vanhoillisten kristittyjen elämää. Paikallisen talon poika on päättänyt vanhempiensa harmiksi suunnata tiensä suureen kaupunkiin rikkauksien perässä. Kauhistuneiden vanhempien yritettyä takoa poikansa kalloon raamatullisia hyveitä tämä päätyy lopulta karkaamaan kotoaan, mutta vasta luvattuaan rakastamalleen naapurintytölle (Lillian Gish) palaavansa rikkaana miehenä viemään tämän vihille.

Vuodet vierivät, pojan vanhempien taloutta kohtaa perikato ja vanha pariskunta on alkanut elättää itseään tarjoamalla yösijaa väsyneille matkalaisille. Muuan paikalle osunut rikas muukalainen kuitenkin herättää talon isännän uteliaisuuden, ja piankos tämä jo suunnitteleekin miehen surmaamista pelastaakseen perheensä ja sukunsa talouden tuholta. Vähänpä ukko tietääkään, että kauan sitten kadonnut tuhlaajapoika on todellisuudessa palannut kotiseutuvilleen kohtaamaan vanhempansa sekä naimaan rakastamansa naisen.

Tällaiselta elokuvalta ei kannata edes lähteä odottamaan mitään kaksista teknistä hurjastelua, sillä vanhoissa mykkävuosien maalaisdraamoissa keskeisintä on aina tietty vilpitön nostalgisuus ja lapsekkaan söötti idealismi, jotka saavat fiktiivisen maaseudun tuntumaan aivan omanlaiseltaan kuvankauniilta universumilta, jossa tarinoilla on aina onnellinen loppu, kaikki ihmiset ovat terveitä ja jokainen kuvakulmakin on aina täydellinen kuin matkailumainoksessa – viimeisestä kuuluu kiitos erityisesti G.W. Bitzerille, Hollywood-kuvaajista suurimmalle. Oikeita sanoja kuvaamaan tällaista leffaa ovatkin ”kaunis” ja ”söpö”, ei vain kuvalliselta anniltaan, vaan myös sielultaan ja sanomaltaan.

Rakastin True Heart Susiea ja Sukunsa sankaria, rakastan myös A Romance of Happy Valleyta, vaikkakin viimeinen lienee kolmikosta hiuskarvan verran heikoin. Kuten jo totesin, tämä teos on kuin suora peilikuva True Heart Susiesta muutamin kosmeettisin muutoksin, mutta tällä kertaa pituutta on ehkä rahtusen verran liikaa näin yksinkertaiseen leffaan. Muutoin onkin kyseessä jälleen yksi ikivanhan rakastettavan genrensä harvalukuisia meidän päiviimme asti selvinneitä edustajia, josta joko pitää tai itkee ja pitää.

Monen muun aikansa teoksen tavoin myös A Romance of Happy Valleyta luultiin vuosikymmenien ajan iäksi kadotetuksi, kunnes ainut säilynyt kopio löytyi Neuvostoliiton valtionarkistoista vuonna 1965. Tiettävästi varhaiset neuvostoliittolaiset elokuvantekijät olivat Grifftihin töiden suuria ihailijoita, joten miehen vähäisempienkin teosten säilyminen nimenomaan kyseisessä osoitteessa ei ole mikään suoranainen yllätys. Kerrankos sosialistimaakin siis yllättää iloisesti.


Arvio: 4/5


A ROMANCE OF HAPPY VALLEY, 1919 USA
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith
Näyttelijät: Adolph Lestina, Bertram Grassby, George Fawcett, George Nichols, Kate Bruce, Lillian Gish, Lydia Yeamans Titus, Robert Harron